Oppimismallit

Oppimismallit ovat teoriaohjeita ja kehikkoja, jotka kuvaavat, miten oppiminen tapahtuu ja miten opetusta suunnitellaan. Ne tarjoavat kehyksiä, joiden kautta opettajat ja oppijat voivat ymmärtää oppimisprosesseja, valita opetusmenetelmiä ja arvioida oppimistuloksia. Eri oppimismallit korostavat erilaisia mekanismeja, kuten kokemusta, kognitiivisia prosesseja tai sosiaalista vuorovaikutusta.

Perinteisesti oppimismalleja voidaan jäsentää useisiin suuntauksiin. Behavioristiset mallit painottavat ulkoisia ärsykkeitä ja vahvistamista. Kognitivistiset mallit keskittyvät mielekkäiden ajatusmallien ja tietorakenteiden muodostamiseen. Konstruktivistiset ja sosiaalikonstruktivistiset mallit korostavat oppijan aktiivista tiedon rakentamista sekä sosiaalista vuorovaikutusta ja kulttuurista kontekstia. Connectivistiset mallit huomioivat digitaalisen verkostoitumisen ja epälineaarisen oppimisen sekä oppimisen laajemmin verkostoissa. Uusimmat lähestymistavat huomioivat teknologian ja jatkuvan sopeutumisen.

Opetuksessa oppimismalleja käytetään suunnittelun, opetustyökalujen ja arvioinnin ohjaamiseen. Ne vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten probleemoidaan, millaisia tehtäviä tarjotaan, miten oppilaat työskentelevät ryhmissä ja miten palautetta annetaan. Moninäkökulmainen lähestymistapa mahdollistaa erilaisten oppijoiden huomioimisen ja eriyttämisen.

Suomessa oppimismallit ovat osa opettajankoulutusta ja opetussuunnitelmien käsittelyä. Niiden mukaan korostetaan oppijalähtöisyyttä, inkluusiota ja digitaalisten työkalujen hyödyntämistä. Oppimismallien kehittäminen ja soveltaminen ovat sekä koulutuksen että tutkimuksen aiheita, erityisesti koulutuksen laadun ja käytäntöjen siirtämisen näkökulmista.

Oppimismallit ovat työkaluja, joilla voidaan tarkastella ja parantaa sekä yksittäisen oppijan että luokan kokonaisoppimiskokemusta. Ne kehittyvät jatkuvasti uusien tutkimustulosten ja teknologian myötä.