Opioidihoitoa

Opioidihoito, tai opioidikorvaushoito (OST), on riippuvuuden hoitomuoto, jossa pitkävaikutteisia opioidin aineita käytetään vieroitusoireiden hallintaan, himon vähentämiseen sekä rikollisen toiminnan ja tartuntatautien riskin pienentämiseen. Tavoitteena on stabiloida potilas, parantaa terveyttä ja toimintakykyä sekä vähentää yhteiskunnallisia haittoja.

Yleisimpiä OST-muotoja ovat metyadonipohjainen hoito sekä buprenorfiini, usein sublinguaalinen. Buprenorfiini voidaan antaa myös buprenorfiini/naloksoni-yhdistelmänä, joka vähentää käytön väärinkäyttöä. Alkuvaiheessa hoitoa annetaan yleensä päivittäisesti valvotusti, ja potilaan tilan vakiinnuttua voidaan harkita kotiannosten käyttöä. Hoitoon kuuluu usein psykososiaalinen tuki sekä kattavat terveys- ja sosiaalipalvelut.

Muita vaihtoehtoja ovat naltreksoni, opiaattiselle riippuvuudelle vastustuskykyinen lääke, sekä sen pitkäaikaiskäyttö muotoina, kuten laajennettu naltreksoni-injektio. Tavoitteena on vähentää toistuvaa käyttöä ja ylläpitää abstinenssi tai hallittu käyttö riippuvuuden hallitsemiseksi.

Efficacy and safety: OST on osoittautunut vähentävän opioidiriippuvuuden aiheuttamaa kuolleisuutta, infektioriskien leviämistä sekä parantavan elämänlaatua, työ- ja sosiaalista toimintakykyä. Haittavaikutuksia voivat olla uneliaisuus, pahoinvointi ja ummetus; harvinaisemmin esiintyy hengennyssuppressiota tai yliannostuksen riskiä, erityisesti muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden kanssa. Hoito vaatii säännöllistä seurantaa, laboratorioarvioita sekä usein psykososiaalista tukea.

Käytännössä OST toteutetaan julkisessa terveydenhuollossa useissa hoitoyksiköissä. Potilaan arviointi ja hoitosopimus määrittävät hoidon tavoitteet, annostelun ja seurantakäytännöt, ja hoito räätälöidään yksilöllisesti pitkäaikaiseksi hoitomuodoksi.