opioidiriippuvuuden

Opioidiriippuvuus on krooninen sairaus, jossa henkilöllä on tahaton, kontrolloimaton tarve käyttää opioidien kaltaisia aineita ja jossa käytön lopettaminen on vaikeaa, aiheuttaen haittaa arjessa. Opioideihin kuuluvat sekä reseptilääkkeet kuten morfiini, oksikodoni ja hydrokodoni että synteettiset aineet kuten fentanyyl sekä huumeena käytetty heroaani.

Oireet ja vaikutukset voivat sisältää pakonomaisen käytön, hallinnan menettämisen, toleranssin ja vieroitusoireet. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa unihäiriöihin, ahdistukseen, fyysisiin terveysriskeihin sekä sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien syntymiseen. Yliannostusriski on erityisen suuri, etenkin fentanyylin ja senanalogien käytössä.

Diagnoosi perustuu kliinisiin kriteereihin ja tarjolla olevaan luokitusjärjestelmään (esimerkiksi ICD-10/DSM-5), joissa huomioidaan haitta arjessa, halujen voimakkuus, toleranssi sekä vieroitusoireet. Diagnosoinnissa painotetaan tilan vaikutusta toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen sekä hoidon tarvetta.

Hoito on yleensä monialaista ja pitkäjänteistä. Lääkkeellinen hoito tapahtuu opioidikorvaushoidossa buprenorfiinin tai metadonin avulla sekä harvoin naltreksonilla. Psykososiaaliset hoitomuodot, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia, Motivational Interviewing sekä perhe- ja sosiaalinen tuki, ovat tärkeä osa hoitoa. Yliannostuksen ehkäisyyn kuuluu naloksonin saatavuus ja koulutus sen käytöstä.

Ennuste on yksilöllinen, mutta oikea hoito ja pitkäaikainen tuki voivat parantaa elämänlaatua ja vähentää kuolemia. Suicide- ja väkivaltatapausten riski sekä relapsin mahdollisuus ovat olennaisia huomioitavia tekijöitä. Väestö- ja terveyspolitiikassa painotetaan hoitoon pääsyn, reseptilääkkeiden asianmukaisen käyttöä sekä harm-reduction-toimia.