Omistusilmaisua

Omistusilmaisua on suomen kielen rakenne- ja merkistökokonaisuus, jolla ilmaistaan omistus tai omistussuhde. Tavallisesti omistus merkitään sanan lopussa olevan possessiivisuffiksin avulla, mutta omistus voidaan ilmaista myös muilla tavoilla. Kokonaisuus kattaa sekä morfologiset ratkaisut että periphrastiset rakenteet.

Pääasialliset tavat ilmaista omistus ovat: 1) possessiivisuffiksit, jotka liitetään omistettavaan sanaan; 2) genitivikonstruktiot, joissa omistaja on genetiivissä ja omistus ilmoitetaan sanayhteydellä; 3) perus- ja korostusmuodot, kuten omalla adjektiivilla ilmaistu omistus. Esimerkkejä: taloni (my house), talosi (your house), talonsa (his/her/its/their house), talomme (our house), talonne (your, plural house). Kolmannen henkilön omistuksessa loppujen -nsa/-nsä voivat ilmetä useasti kontekstin mukaan; kirjoitusasussa niiden valinta määräytyy vokaaliharmonian mukaan.

Genitivikonstruktion esimerkkejä: miehen talo (the man's house), naisen kengät (the woman's shoes). Tässä omistaja on genetiivissä ja omistus nousee lauseen toiseen osaan, kun taas omistettava sana on nominatiivissa. Tällainen rakennelma korostaa omistajaa ja on yleinen henkilöllisissä tai yleisissä ilmauksissa.

Lisäksi käytetään yhä usein itsenäistä possessiivipronominia sekä ilmauksia kuten hänellä on talo, meillä on talo. Adessiivinen muoto (-llä/-llä) ilmaisee omistuksen omistajaa, kun omistus määritellään eksplisiittisesti: hänellä on talo, meillä on talo.

Oma-sanan käyttö toimii lisäpainotuksena: oma talo korostaa omistajuutta verrattuna jonkun toisen taloon. Samoin kuin monissa kielissä, omistusilmaisun valinta riippuu kontekstista ja korostuksesta.