Oikeusnormeja

Oikeusnormi on oikeusjärjestyksen asettama yleinen sääntö, joka määrittelee, millaista käyttäytymistä oikeus suosii, kieltää tai oikeuttaa. Se on yleensä abstrakti ja tarkoitettu sovellettavaksi useisiin mahdollisiin tapauksiin; yksittäisessä tilanteessa normi tulkitaan ja sovelletaan.

Oikeusnormin tyypillinen rakenne koostuu kahdesta osasta: hypoteesista eli ehtolauseesta, jossa määritellään, keitä tai millaisissa olosuhteissa normi koskee, sekä seuraamuksesta, joka määrää oikeudellisen vaikutuksen, jos ehto toteutuu. Esimerkiksi lain säännös voi kieltää tietyn toiminnan ja määrätä siitä seuraamukseksi rangaistuksen tai muun oikeudellisen seurauksen.

Hierarkia ja lähteet: Suomessa oikeusnormit ovat sidottuja lainsäädäntöön ja perustuslakiin. Ylin normi on perustuslaki; sen alapuolella ovat lait, asetukset ja muut säädökset. Oikeuskäytäntö tulkitsee ja soveltaa näitä normeja, ja kansainväliset sopimukset voivat vaikuttaa kansalliseen oikeuteen sitovan lainsäädännön kautta.

Merkitys: Oikeusnormit antavat kansalaisille ja viranomaisille selkeän kuvan siitä, mitä saa, mitä ei saa ja millaisia oikeuksia sekä velvollisuuksia ihmisillä on. Niitä tulkitaan ja sovelletaan oikeudenmukaisuuden, oikeusturvan ja ennakoitavuuden varmistamiseksi sekä yhteiskunnan toiminnan järjestämiseksi.