Oikeusnormi

Oikeusnormi on oikeusjärjestelmän sääntö, joka velvoittaa, oikeuttaa tai kieltää tietyn toiminnan ja jonka noudattamatta jättäminen voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin. Se on yleisesti sovellettava ja sitova määräys, jonka kohteena ovat yksilöt, yhteisöt ja muut oikeushenkilöt.

Oikeusnormin ydin on kolme elementtiä: subjekti (kenelle normi kohdistuu), sisältö (mitä toiminta tai vaikutus säädetään) sekä sanktion uhka (mitä seuraamuksia rikkeestä seuraa). Normi voidaan esittää muodossa, jossa on velvoite, oikeus tai kielto. Oikeusnormit voivat koskea esimerkiksi käyttäytymistä, oikeuksien käyttöä tai velvollisuuksia suhteessa toisiin henkilöihin tai viranomaisiin.

Oikeusnormit syntyvät ja voimaan tulevat lainsäädännöllisesti. Lähteitä ovat perustuslaki, lait, asetukset ja muut säädöstekijät sekä oikeuskäytäntö ja oikeustieteellinen linjtaus. Soveltaminen ja tulkinta kuuluvat tuomioistuinten ja viranomaisten tehtäviin; käytännössä oikeusnormi tulkitaan ja sovelletaan yksittäisessä oikeudellisessa tilanteessa ottaen huomioon normin tarkoitus ja mahdolliset ylinormit.

Oikeusnormit jaetaan usein yleisiin normeihin, jotka koskevat kaikkia, sekä erikois- tai erityisnormeihin, jotka koskevat tiettyjä ryhmiä tai tilanteita. Ne muodostavat oikeusjärjestelmän perusrakenteen ja mahdollistavat ennakoitavan sekä yhdenmukaisen oikeuskäytännön.