Oikeusnormin

Oikeusnormi on oikeusjärjestelmän perusyksikkö, joka säätelee ihmisten tai yhteisöjen toimintaa yleisluonteisesti ja yleispätevällä tavalla. Se on yleisesti sovellettava sääntö, joka ilmaisee, miten ihmisten tulisi tai ei tulisi toimia tietyissä tilanteissa, ja se voi sisältää seuraamuksia, mikäli sääntöä rikotaan. Oikeusnormi on sekä neutraali ettänormatiivinen väite: se määrää oikeudenomaisen käyttäytymismuodon ja velvoitteet sekä oikeudet ja rajoitukset.

Oikeusnormin tunnuspiirteitä ovat yleisyys, abstraktointi ja oikeudellinen weitererä: se ei koske yksittäistä tapaa vaan kyseessä on yleinen ohje tai kielto, joka on tarkoitettu koskemaan lukuisia vastaavia tilanteita. Normi on sitova, koska sen noudattamatta jättäminen voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin, kuten sanktion toteuttamiseen viranomaisten toimesta.

Normeja syntyy ja nojautuu oikeuslähteisiin: perustuslaki, lakit, asetukset sekä lainsäädäntöä tulkitseva oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Sääntöjä voidaan tulkita ja soveltaa erilaisissa oikeudellisissa konteksteissa, ja niiden soveltamista ohjaavat oikeudenkäytön periaatteet sekä oikeusnormien hierarkia.

Oikeusnormi esiintyy sekä säädöstekstien muodossa että oikeudellisen tulkinnan ja soveltamisen kautta, ja se antaa perustan yksilöiden oikeudellisille suhteille sekä julkisen vallan toiminnalle.