Oikeuslähteiden

Oikeuslähteiden käsite viittaa lähteisiin, joista oikeusnormit ja niiden tulkinnat hankitaan. Ne ohjaavat lain soveltamista sekä oikeudellista päätöksentekoa yksittäisissä asioissa. Oikeuslähteet jaetaan usein eri ryhmiin, jotka yhdessä muodostavat oikeudellisen sääntelyn.

- Lainsäädäntö: mukaan lukien perustuslaki, lait ja asetukset. EU-lainsäädäntö (direktiivit ja asetukset) sekä kansainvälinen oikeus voivat vaikuttaa suomalaisessa oikeudessa joko suoraan tai välillisesti.

- Oikeuskäytäntö: tuomioistuinten ratkaisut, erityisesti korkeimpien tuomioistuinten päätökset sekä hallinto-oikeuksien ratkaisut, muodostavat tulkintaa ja soveltamiskäytäntöä.

- Oikeuslittera (oikeuslääketiede ja kirjallisuus): tieteelliset ja ammatilliset kirjoitukset, artikkelit sekä oppikirjat, joiden kautta oikeudellinen tulkinta syvenee ja kehittyy.

- Oikeusperiaatteet: yleiset oikeusperiaatteet, kuten oikeudenvarmuus, luottamuksensuoja ja ihmis- ja hallinto-oikeuden perusoikeuksien suojOmistukset, ohjaavat tulkintaa epäselvissä tapauksissa.

Oikeuslähteiden hierarkia ja vaikuttavuus ovat suhteessa toisiinsa. Perustuslaki on yleisesti korkeimmalla asemalla, ja EU-lainsäädäntö sekä kansainvälinen oikeus voivat vaikuttaa suoraan kansalliseen oikeuteen. Kansallinen lainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö täydentävät tätä pohjaa, ja oikeuslittera sekä oikeusperiaatteet tarjoavat välineitä tulkinnalle sekä oikeudellisen argumentaation perustaksi. Oikeuslähteet ovat dynaaminen kokonaisuus, joka kehittyy yhteiskunnan muuttuessa sekä lainsäädännön että oikeuskäytännön kautta.