Oikeusperiaatteet

Oikeusperiaatteet ovat oikeusjärjestyksen yleisiä ja perustavia ohjeita, joiden mukaan lainsäädäntöä tulkitaan ja oikeudellisia päätöksiä tehdään. Ne eivät useinkaan ole yksittäisiä säännöksiä, vaan suuntaviivoja, jotka huomioivat oikeudenmukaisuuden, oikeusvarmuuden ja perusoikeuksien suojan tilanteissa, joissa lainsäädäntöä on tulkittava tai sen soveltaminen on epäselvää. Oikeusperiaatteet rakentuvat perustuslaista sekä kansainvälisestä ja EU-oikeudesta, oikeuskäytännöstä sekä oikeusfilosofisesta ajattelusta.

Niiden tehtävä on sekä tulkinnan että oikeuden kehittämisen väline. Ne auttavat täsmentämään lain tarkoitusta, ohjaavat oikeudellista päätöksentekoa ja rajoittavat viranomaisten harkintavaraa erityisesti suhteellisuus-, oikeudenmukaisuus-, tasa-arvo- ja oikeusvarmuuskriteereiden kautta. Ne toimivat myös sillanrakentajina eri oikeuslähteiden välillä sekä auttavat sopeuttamaan kansallista oikeutta EU- ja kansainvälisiin velvoitteisiin.

Esimerkkejä oikeusperiaatteista ovat muun muassa tasa-arvoinen kohtelu ja yhdenvertaisuus, oikeudenmukainen menettely ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti, oikeusvarmuus ja ennakoitavuus sekä suhteellisuusperiaate, jolla julkisen vallan toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteen kanssa. EU-oikeus ja kansainvälinen oikeus vahvistavat ja täydentävät näitä periaatteita siten, että toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia ja sopusoinnussa oikeuksien suojan kanssa.

Oikeusperiaatteet muodostavat keskeisen osan Suomen oikeusjärjestyksen tulkintakehystä, ja ne auttavat varmistamaan oikeudenmukaisen ja yhdenmukaisen oikeuskäytännön sekä oikeuksien suojaa sekä yksilöille että yhteiskunnalle.