oikeusvarmuuden

Oikeusvarmuuden käsite viittaa oikeusjärjestelmän kykyyn tarjota ennustettavuutta, vakautta ja yhdenvertaista kohtelua yksilöille ja yhteisöille. Siihen kuuluu, että lainsäädäntö ja oikeuden ratkaisut noudattavat selkeitä ja kohtuullisia sääntöjä, joiden soveltaminen on johdonmukaista ja tiedostettavissa etukäteen. Oikeusvarmuus on keskeinen osa oikeusvaltioperiaatetta.

Keskeiset osa-alueet oikeusvarmuudessa ovat lainselkeys ja –ennustettavuus sekä oikeudenmukainen ja tasapuolinen soveltaminen. Lainsäädännön tulisi olla ymmärrettävää ja riittävän täsmällistä siten, että kansalaiset voivat arvioida toimintansa oikeushaittojen ja seurausten perusteella. Lisäksi muutosten on oltava ennakoitavissa, ja tarvittaessa annettava siirtymäaikoja sekä selkeät rekisteröinti- tai tiedotusmenettelyt. Oikeusvarmuuteen kuuluu myös ettei sääntöjä sovelleta retroaktiivisesti tai epäjohdonmukaisesti.

Oikeusvarmuus turvataan sekä lainsäätäjän että oikeuskäytännön toimesta. Lainsäädännön on oltava johdonmukaista ja julkisesti saatavilla, ja hallinnon sekä tuomioistuimien käytännön soveltamisen on oltava ennustettavaa. Suomessa perustuslaki sekä muun lainsäädännön että hallinnon toimintakäytäntöjen kautta pyritään edistämään oikeudenmukaisen ja ennustettavan oikeusjärjestelmän kautta yksilöiden luottamusta oikeussuojaan. Euroopan unionin oikeus vaikuttaa osaltaan ennakoitavuuteen ja tulkintojen yhtenäisyyteen.

Oikeusvarmuutta voidaan pitää sekä oikeusjärjestelmän perusperiaatteena että käytännön mittarina siitä, miten luotettavasti oikeudellinen järjestelmä ohjaa ihmisten ja toimijoiden toimintaa.