Nontoiminnalliset

Nontoiminnalliset ovat termi, joka viittaa järjestelmän toimintaan vaikuttaviin ominaisuuksiin, jotka kuvaavat miten järjestelmä toimii eikä mitä se tekee. Ne täydentävät toiminnallisia vaatimuksia määrittelemällä rajoitteet ja laatukriteerit, jotka vaikuttavat käyttäjäkokemukseen, luotettavuuteen, ylläpidettävyyteen ja muihin ominaisuuksiin. Nontoiminnalliset vaatimukset voivat olla laadullisia tai määrällisiä, ja niiden tavoite on määrittää, millaisilla suorituskyvyn, käytettävyyden sekä turvallisuuden tasoilla järjestelmä tulisi toimia.

Yleisimpiä kategorioita ovat suorituskyky ja skaalautuvuus (esim. vasteajat, läpäisynopeus, resurssien käyttö), luotettavuus ja saatavuus (esim. käytettävyys, vikaantumisen keskimääräinen aika), turvallisuus (tietosuoja, autentikointi, salaus), käytettävyys (oppimis- ja käyttökokemus), ylläpidettävyys ja tuki (muutosten hallinta, testattavuus), siirrettävyys ja yhteensopivuus (tukitut ympäristöt, integraatiot) sekä vaatimustenmukaisuus (standardeja ja säädöksiä koskevat rajoitteet). Ne voivat olla myös käytettävyys- tai saavutettavuusvaatimuksia sekä toimialakohtaisia säädöksiä.

Mittaaminen ja varmistaminen tapahtuvat mittareiden ja vertailuarvojen kautta sekä erilaisten testausmenetelmien avulla, kuten nontoiminnallisessa testauksessa, suorituskyky- ja turvallisuustestauksessa sekä käytettävyystestauksessa. Niiden on oltava näkyvillä vaatimusspecifikaatiossa, arkkitehtuuridokumentaatiossa ja testisuunnitelmissa, jotta ne voidaan todentaa.

Käytännössä nontoiminnalliset vaikuttavat arkkitehtuuriin ja suunnitteluun sekä vaativat usein kompromisseja. Varhainen elicitaatio, jäljitettävyys ja sidosryhmien kanssa käytävä priorisointi auttavat tasapainottamaan kustannuksia, riskejä ja käyttäjien odotuksia. Nontoiminnalliset ovat keskeisiä IT-järjestelmissä, sulautetuissa järjestelmissä, verkkopalveluissa ja yritysohjelmistossa.