Nominatiivinen

Nominatiivinen on kieliopillinen sijamuoto, jota käytetään monissa kielissä merkitsemään lauseen subjekti sekä sanan perusmuotoa. Nominatiivina sana esiintyy usein sanakirjamuodossa, ja se toimii keskeisenä pohjana sanan taivutukselle eri lauseyhteyksissä. Eri kielissä nominatiivin käyttö ja ilmaisumuodot voivat poiketa toisistaan, mutta sen keskeinen tehtävä on osoittaa, kuka tai mikä on lauseen pääaihe.

Suomen kielessä nominatiivin yksikkö sekä monikko esiintyvät nimellä perusmuoto ja sen muodostumisessa esimerkiksi substantiivien kertaluku muuttuu usein loppunäkyvästi: kissa on yksikkö, kissat on monikko. Substantiivien lisäksi adjektiivit voivat olla nominatiivissa samaa perusformaa kuin niihin liittyvät sanat, ja lauseen predikaattorin yhteydessä adjektiivin taivutus voidaan ilmetä sanan tavallisena muotona kuten lauseessa “Kissa on pieni.” Nominatiivia käytetään siis sekä subjektin että predikatiivin yhteydessä.

Kielten rakenteissa nominatiivista käytetään eri kielissä yleisesti subjekti-ilmaisuun, ja se erottaa muun muassa genitiven, partitiivin tai akkusatiivin kaltaisista muodoista. Joissakin kielissä nominatiivinen muoto on sanan perusmuoto, kun taas toisissa kielissä siihen liittyy monimutkaisempia taivutusmuotoja. Nominatiivinen käsite on oleellinen tutkimuskohde sekä kielten vertailussa että kieliopillisessa kuvauksessa.