Mutageneisyys

Mutageneisyys on aineen tai fysikaalisen tekijän kyky aiheuttaa mutaatioita solujen perimän DNA:ssa. Mutaatioilla tarkoitetaan DNA:n rakenteen muutoksia, kuten baseparin substituutioita, insertioita, deleetioita sekä kromosomien rakenteen ja määrän muutoksia. Mutageenit voivat olla kemiallisia, fyysisiä tai biologisia tekijöitä, ja niiden vaikutukset voivat lisätä syöpäriskin tai muuttaa solujen toimintaa.

Mutageneisyys syntyy, kun DNA vaurioituu ja replikaatiossa syntyy virheitä korjauksen aikana. Mekanismeja ovat esimerkiksi kemiallisten yhdisteiden DNA:han aiheuttamat adduktiot ja alkylointi, interkalointi DNA:n sisään, oksidatiivinen vaurio sekä katkokset DNA-ketjussa säteilyn seurauksena. Näiden vaurioiden seurauksena voi ilmetä yksittäisiä baseparimuutoksia, insertioita/deleetioita tai suurempia kromosomimuutoksia.

Arviointi perustuu kokeelliseen tutkimukseen. Klassinen Amesin testi mittaa bakteerisoluissa mutaatioita ja palautuvien mutaatioiden määrää. In vitro -menetelmät käyttävät ihmis- tai eläinsoluja ja voivat tutkia esimerkiksi geenejä kuten HPRT tai TK. Kromosomavaurio- ja mikronukleustestit sekä comet-testi havaitsevat rakenteellisia muutoksia. In vivo -tutkimukset, kuten eläinten mikronukleustestit, täydentävät tuloksia. Näitä testejä käytetään turvallisuusarvioinnissa ja säädösten noudattamisen yhteydessä.

Riskinarvioinnissa mutageneisyyden huomioiminen on keskeistä. Monet viranomaiset ja ohjeistukset, kuten OECD:n suositukset sekä EU:n REACH, sekä FDA:n ja EMA:n käytännöt, edellyttävät mutageneisuusarviointia uuden aineen turvallisuuden varmistamiseksi.

Esimerkkejä mutageeneista ovat aflatoksiini B1, nitrosamiinit, polyaromaattiset hiilivedyt kuten benzo[a]pyreeni sekä UV- ja ionisoiva säteily. Mutageneisyys ei aina merkitse välitöntä vaaraa, mutta se osoittaa potentiaalin perimän muutoksiin ja pitkäaikaisiin terveysriskien muutoksiin.