Monokulttuurien

Monokulttuurien käsite viittaa tilanteisiin, joissa suurin osa elinympäristön kasveista muodostuu yhdestä lajista tai lajiryhmästä. Maataloudessa termi tarkoittaa yleensä suuria peltoalueita, joilla viljellään samaa viljelykasvia toistuvasti tai useiden peräkkäisten vuosien ajan. Metsätaloudessa ja maisemasuunnittelussa se voi tarkoittaa yksipuolista puulajisidosta, jossa suurin osa kasvillisuudesta on samaa lajia.

Edut: suurempi sato, parempi mahdollisuus koneelliseen työskentelyyn ja ennustettava tuotanto sekä kustannussäästöt. Haitat: lisätty haavoittuvuus tuholaisille ja taudeille, riippuvuus yhdestä lajista, maan ravinteiden ehtyminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen väheneminen.

Ekologiset vaikutukset näkyvät muun muassa heikentyneenä pölyttäjien ja muiden hyötyeliöiden runsaudessa sekä alhaisempana ekosysteemin resilienssina sään, tulvien ja myllerryksien suhteen. Metsissä monokulttuurit voivat altistaa metsät myrskyille ja patogeenisille hyökkäyksille sekä heikentää geneettistä monimuotoisuutta.

Kestävyysnäkökulmasta pyritään vähentämään monokulttuurien riippuvuutta eriyttämällä viljelykiertoja, lisäämällä kasvilajien vaihtuvuutta, käyttämällä agroforestryä ja edistämällä ekologisia kasvinsuojelumenetelmiä.

Monikuvioisuus ja vaihtoehdot voivat vahvistaa ruokaturvaa ja ekosysteemipalveluita, kun vahvistetaan maaperän terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta.