Monikkomuotoa

Monikkomuotoa (monikkomuoto) on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan muotoa, joka ilmaisee luvun useampaa kuin yhtä eli monikkoa. Suomen kielessä sanojen monikkomuodon muodostuminen liittyy sanaluokasta ja sijamuodosta riippuviin taivutusmuotoihin. Monikkomuodon käsite kattaa kaikki sanan taivutusmuodot, joissa lukumäärä on moni, sekä adjektiivien että muiden mukailtavien sanojen muunnelmat.

Monikkomuodon ilmaisemisessa suomen kielessä on useita muotoja ja ne vaihtelevat sijamuodon mukaan. Esimerkiksi sanasta koira nominatiivin monikkomuoto on "koirat", partitiivin monikkomuoto "koiria", genetiivin monikkomuoto "koirien" ja inessiivin monikkomuoto "koirissa". Eri käytännön tilanteissa tarvitaan oikea monikkomuodon muoto, jotta viestintä on selkeää ja kieliopillisesti oikein.

Käytössä monikkomuotoa käsitellään usein kieli- ja kieliopin yhteydessä sekä sanakirjoissa että kielioppikirjoissa. Kielitieteessä termiä käytetään yleisesti kuvaamaan, millä tavalla sanaille annetaan merkitys monikollisuudesta, ja se liittyy sekä taivutukseen että sanan ja kontekstin välisten suhteiden ilmaisemiseen.

Monikkomuodon tuottamiseen vaikuttavat säännöt voivat olla yleisiä tai sanakohtaisia. Esimerkkeinä ovat konsonantti- ja vokaaliharmonia sekä sanan loppuosan muutokset, kuten lapsi → lapset. Epäsäännölliset muodostumat sekä yhdyssanat voivat edelleen poiketa tavanomaisista kaavoista.

Näin ollen monikkomuotoa koskeva käsite on keskeinen osa suomen morfologiaa ja sen hallitseminen auttaa ymmärtämään sekä kirjoitettua että puhe-esitystä. Lisätietoa löytyy peruskielitieteen ja sanakirjojen taivutusosioista sekä taivutusta käsittelevistä oppikirjoista.