Mittakäytännöt

Mittakäytännöt ovat määritysten ja menettelytapojen kokonaisuutta, jolla varmistetaan mittausten tulosten oikeellisuus, toistettavuus ja jäljitettävyys kansallisiin ja kansainvälisiin standardeihin. Niihin sisältyy mittaamiseen käytettävien välineiden valinta, kalibrointi ja huolto, mittausmenetelmien valinta ja dokumentointi sekä olosuhteiden kontrollointi.

Mittakäytännöt kattavat sekä perus- että soveltavat mittaukset ja niitä sovelletaan monilla aloilla: tieteessä, teollisuudessa, rakentamisessa, terveydenhuollossa sekä kaupankäynnissä.

Keskeisiä periaatteita ovat jäljitettävyys (traceability) SI-yksiköihin, kalibrointi, epävarmuuden arviointi, toistettavuus ja laadunvarmistus. Mittaukset tulisi suunnitella etukäteen ja dokumentoida, mukaan lukien mittausmenetelmät, kalibrointihistorian sekä tulosten epävarmuus.

Standardointi ja valvonta: Mittakäytäntöjä säädellään kansallisilla ja kansainvälisillä standardeilla. Kansallinen metrologia-, sekä kansainvälinen akkreditointi, kuten ISO/IEC 17025, tukevat kalibrointien ja mittauslaboratorion pätevyyttä. Mittausmenetelmien tulee olla toistettavia riippumatta mittaajan henkilöllisyydestä.

Käytännön sovelluksia ovat valmistusteollisuus, laitteiden kunnossapito, rakennus ja laboratorioanalyysit. Esimerkkejä ovat pituus-, massa-, lämpötila-, sähkö- ja biologiset mittaukset sekä laadunhallintajärjestelmien tukeminen.