määritysten

Määritysten käsittelyä voidaan lähestyä monesta näkökulmasta, sillä määräysten tai määritelmien ryhmä kattaa useita eri käyttötarkoituksia. Määritys on suomalaisessa kielessä monimerkityksinen käsite, joka voi viitata sekä kielen määritelmiin että teknisiin, sääntelyyn liittyviin tai tutkimukseen liittyviin rajauksiin ja ohjeisiin. Genetiivinen muoto määritysten viittaa siis useisiin tällaisiin määrityksiin tai määritelmiin.

Sanan taustalla on verbi määrätä, joka tarkoittaa asettaa, määritellä, rajata tai määrätä jotenkin tapaa. Tästä johtuen määritykset voivat olla sekä sisällöllisiä lausekkeita että käytännön ohjeita. Kielitieteessä määritykset voivat tarkoittaa merkityksen määrittelyä tai sanan käytön rajaamista tiettyyn kontekstiin. Biologiassa ja taxonomian piirissä määritys tarkoittaa yksittäisen näytteen tai lajin tunnistamista ja luokittelua. Teknisissä ja suunnittelutöissä määritykset ilmenevät vaatimuksina, toleransseina ja spesifikaatioina, jotka ohjaavat tuotteiden tai järjestelmien toteutusta.

Käyttöesimerkit vaihtelevat kontekstin mukaan. Sanakirjoissa määritykset voivat kuvata sanan merkityksiä; biologiassa lajin määritys määrittelee tunnistusprosessin lopputuloksen; teknisissä asiakirjoissa määritellään esimerkiksi tuotteiden tekniset vaatimukset. On tavallista, että määrityksen ja määritelmän välinen raja hämärtyy puhekielessä, mutta tarkassa yhteydessä puhutaan mieluummin määrityksistä kuin määritelmästä.

Lähivireet ja suhteet: määritys, määritelmä, tarkennus ja spesifikaatio ovat läheisiä käsitteitä. Määritysten selkeys ja johdonmukaisuus ovat keskeisiä tiedon, lainsäädännön ja teknisen suunnittelun kannalta.