Metallipinnoitteiset

Metallipinnoitteiset ovat esineitä, joiden perusmateriaali päällystetään ohuehköllä metallikerroksella. Pinnoitteen tarkoituksena voi olla ulkonäön parantaminen, kulutuksen tai korroosionkeston lisääminen sekä joissakin tapauksissa sähkönjohtavuuden tai lujuuden parantaminen. Kerroksen paksuus vaihtelee tyypillisesti nanometreistä muutamaan micrometriin riippuen käyttötarkoituksesta.

Pinnoitemetallit ja menetelmät vaihtelevat. Yleisimmät pinnoitteet ovat kultaa, hopeaa, nikkeli, kromi, kupari ja tina. Käytettävät tekniikat sisältävät elektrolyyttisen (galvaanisen) pinnoituksen, jossa metallia lisätään elektrolyyttiliuoksessa, sekä elektroless-pinnoituksen, jossa kemiallisia reaktioita hyödyntäen muodostuu pintakerros ilman sähkövirtaa. Lisäksi eräillä sovelluksilla käytetään pintamateriaaleja kuten PVD:n (tähteiden törmäyksen) ja CVD:n (kemiallinen höyrystymis- tai resti) kaltaisia menetelmiä.

Käyttökohteita on laajasti. Elektroniikassa pinnoitteet parantavat kontaktien kestoa ja johtavuutta; koru- ja koriste-esineissä ne mahdollistavat kiiltävän ulkonäön pienellä materiaalikustannuksella; auto- ja koneenosissa sekä kodin astioissa pinnoitteet tarjoavat sekä visuaalista vetovoimaa että paremman kulutuksen kestävyyden ja korroosionkestävyyden.

Edut sisältävät parantuneen kestävyyden, korroosionkeston ja ulkonäön, mutta pinnoitteen kulumisen, halkeilun tai irtoamisen riski on olemassa. Kestävyyteen vaikuttavat alustan tarttuvuus, käytön olosuhteet sekä pinnoitteen paksuus. RoHS- ja ympäristöstandardit rajoittavat joidenkin metallien (esim. raskasmetallien) käyttöä, mikä vaikuttaa valittaviin pinnoitteisiin.

Laadunvalvonta sisältää paksuusmittaukset, adheesiotestit ja pinnan yhtenäisyyden tarkastukset sekä rikkoutuneisuuden havainnot.