Metaanalyysien

Metaanalyysit ovat tilastollisia menetelmiä, joiden avulla useiden tutkimusten tulokset voidaan yhdistää ja tuottaa kokonaisvaikutuksen estimaatti. Ne voivat lisätä tilastista voimaa, ratkaista ristiriitoja yksittäisten tutkimusten välillä sekä parantaa vaikutusten suuruuden ja epävarmuuden arviointia.

Metaanalyysit rakentuvat yleensä järjestelmällisestä katsauksesta, jossa määritellään tutkimuskysymys, mukaanottamisen ja poissulkemisen kriteerit sekä tehdään kattava tiedonhaku ja tutkimusten laadun arviointi. Yleisiä vaikutusmittoja ovat esimerkiksi riskisuhde (RR), odds-suhde (OR) sekä jatkuvissa mittauksissa käytettävä keskiarvon ero (MD) tai standardisoitu keskiarvoero (SMD). Yhteenvedet lasketaan kiinteä-efektimallilla, jos oletetaan yhden todellisen vaikutuksen taso kaikissa tutkimuksissa, tai satunnais-efektimallilla, jossa vaikutukset voivat poiketa toisistaan tutkimuksesta toiseen. Heterogeneiteetti ilmoitetaan usein I^2-arvona ja Cochran Q -tilastolla.

Metaanalyysiin liittyy laadun arviointi, kuten risk of bias -arvioinnit, ja tulosten mahdollisen julkaisuvien aiheuttaman vinouden tarkastelu esimerkiksi funnel-plotien ja Eggerin testin avulla. Tutkimusasetelman käytännöt sekä julkaisutiedon laajuus vaikuttavat tuloksiin. PRISMA-ohjeet ohjaavat raportointia, ja protokollan rekisteröinti ennen analyysin tekemistä suositellaan.

Erityislaatuisia muotoja ovat verkko-metaanalyysi (network meta-analysis), jolla vertaillaan useita hoitoja tai toimenpiteitä, sekä meta-regressio, jolla tutkitaan muuttujien moderaattorivaikutuksia. Metaanalyysit ovat hyödyllisiä monilla aloilla, mutta niiden luotettavuus riippuu mukaan otettujen tutkimusten laadusta ja läpinäkyvästä menetelmäkuvauksesta. Ne täydentävät, eivät korvaa, alkuperäistä tutkimusta.