Lämpökameratekniikkaa

Lämpökameratekniikkaa, suomeksi lämpökamerakuvaus tai termografia, on menetelmä, jolla visualisoidaan infrapunasäteilyä, jota kaikki esineet lähettävät lämpötilansa perusteella. Lämpökamera muuntaa tämän näkymättömän säteilyn sähköiseksi signaaliksi, joka puolestaan prosessoidaan ja esitetään näytöllä värikartan avulla. Eri värit edustavat eri lämpötiloja, tyypillisesti punainen ja keltainen kuumempia alueita ja sininen ja violetti kylmempiä alueita, vaikka väriasteikkoja voidaan mukauttaa.

Tekniikan perusperiaate perustuu Stefan-Boltzmannin lakiin, jonka mukaan säteilevä kappale lähettää säteilyä, joka on suhteessa sen lämpötilan neljänteen potenssiin. Lämpökamerat eivät mittaa suoraan lämpötilaa, vaan infrapunasäteilyn määrää, josta lämpötila voidaan laskea tunnetulla emissiivisyydellä. Emissiivisyys kuvaa pinnan kykyä säteillä lämpöä.

Lämpökameratekniikkaa käytetään laajasti eri aloilla. Rakennustekniikassa sillä voidaan havaita lämpövuotoja, kosteusvaurioita ja puutteita eristyksessä. Teollisuudessa sitä hyödynnetään koneiden ja sähkölaitteiden ennakoivassa huollossa vikojen havaitsemiseksi, kuten ylikuumenevien liitosten tai moottorien tunnistamiseksi. Pelastustoimessa lämpökameroita käytetään ihmisten paikantamiseen savussa tai pimeässä. Muita käyttökohteita ovat esimerkiksi lääketiede, eläinlääketiede, liikenteenvalvonta ja tutkimus. Lämpökameroiden tarkkuus ja herkkyys ovat kehittyneet merkittävästi, mikä on laajentanut niiden käyttömahdollisuuksia.