Lämmitysverkko

Lämmitysverkko on järjestelmä, jolla lämpöenergia siirretään keskitetystä lähteestä rakennuksiin ja kiinteistöihin verkostoitujen putkien kautta. Tämä mahdollistaa kaukolämmön sekä muiden lämmitysenergian muotojen toimittamisen suurelle alueelle. Termi voi viitata sekä kaupungin tai kunnan kaukolämpöverkkoon että rakennuksen sisäiseen jakeluverkkoon, joka vastaanottaa lämpöä ulkopuolisesta lähteestä.

Keskeisiä osia ovat lämmönlähde (esimerkiksi kaukolämpö- tai biokaasupohjainen CHP-laitos), eristetyt verkostoputket, lämpöasemissa rakennusten lämmitysjärjestelmiin liittävät lämpövaihtimet sekä mittaus- ja ohjausjärjestelmät.

Toimintaperiaate on, että lämpö tuotetaan keskitetysti ja jaellaan asiakkaiden käyttöön paineistetulla putkistolla. Suurissa kaukolämpöverkkoihin liittyvissä järjestelmissä on tyypillisesti primääriverkko (runkoputkisto) sekä sekundaariverkko, joka jakaa lämpöä yksittäisiin rakennuksiin. Verkot ovat yleensä suljettuja kiertoja, joissa lämmin vesi kiertää ja luovuttaa lämpöä kiinteistöjen lämmitys- ja käyttövesijärjestelmille.

Hyödyt liittyvät energiatehokkuuteen ja päästövähennyksiin: suurta tilaa ja skaalautuvuutta hyödyntävä keskitetty tuotanto voi käyttää jätteen lämpöä tai uusiutuvia energianlähteitä. Keskitetty ylläpito ja laskutus helpottavat hallintaa sekä mahdollistavat laajamittaisen energianhallinnan.

Haasteita ovat korkeat alkuinvestoinnit, lämpöhäviöt pitkien putkistojen eristystasosta riippuen sekä tarve tehokkaille mittaus-, seuranta- ja hinnoittelujärjestelmille. Tulevaisuudessa lämmitysverkkoja kehitetään älykkään ohjauksen, energianvarastoinnin sekä uusiutuvien ja jätteiden energian hyödyntämisen suuntaan.