Luustolihaksia

Luustolihaksia ovat kehon tahdonalaiset lihakset, jotka kiinnittyvät luihin jänteiden kautta. Niiden tehtävä on mahdollistaa liikkuminen, ylläpitää asentoa ja stabiloida nivelia sekä tuottaa lämpöä. Luustolihakset koostuvat poikkijuovaisista lihassoluista, jotka voivat supistua tahdonalaisesti.

Soluja säätelee motorinen hermosto. Alfa-motor neuronit muodostavat motorisia yksiköitä, jotka aiheuttavat lihaksen supistumisen neuromuskulaarisessa synapsissa, jossa asetyylikoliini välittää signaalin lihassolulle. Supistuminen käynnistyy, kun sarkoplasmainen retikulum vapauttaa Ca2+-ioneja, jolloin aktiini- ja myosiinifilamenttien välinen vuorovaikutus mahdollistaa poikkijuovaisten filamenttien liikkeen sliding-filament -mallin mukaan. Lihas tarvitsee ATP:tä, ja energia tuotetaan pääasiassa aerobisesti mitokondrioissa sekä tarvittaessa anaerobisesti glykolyysin kautta. Verenkierto toimittaa happea ja ravinteita, jolloin lihasten suoritus ja kestävyys paranevat.

Lihastyypit ja rakenne vaikuttavat suorituskykyyn. Tyypin I - hitaat, oksidatiiviset fibrit kestävät pitkää rasitusta; tyypin IIa - nopeasti supistuvat, oksidatiivis-glykolyyttiset; tyypin IIx/IIb - nopeita ja glykolyyttisiä. Lihas voi olla parallel- tai pennate-tyyppinen, mikä vaikuttaa voiman tuotantoon ja liikerataan. Harjoittelulla voi tapahtua sekä lihasmassan että voiman kehittymistä sekä metabolisten ominaisuuksien parantumista. Regeneraatio riippuu muun muassa kantasoluista ja palautumisesta.

Kliinisesti luustolihakset ovat keskeisiä liikkeiden, asennon ja lämmöntuotannon kannalta. Yleisimmät ongelmat liittyvät ylirasitukseen, nivelsiteiden vaurioihin, dystrofioihin sekä ikääntymiseen liittyvään sarkopeniaan. Säännöllinen harjoittelu tukee lihasten terveyttä ja toimintakykyä.