Luovuttamiseen

Luovuttamiseen on suomalaisen kielen käsite, joka perustuu verbiin luovuttaa ja tarkoittaa toisen henkilön, tahon tai oikeuden omistamisen, hallinnan tai vastuujen siirtämistä. Se kuvaa sekä vapaaehtoisia siirtoja, kuten myyntiä, lahjoitusta tai lisensointia, että pakottavien siirtojen prosesseja, joissa viranomainen tai tuomioistuin määrää toisen osapuolen asettaman oikeuden tai omaisuuden luovuttamisen.

Perhe-, kiinteä- ja kauppaoikeudellisissa yhteyksissä luovuttaminen viittaa yleensä omistusoikeuden tai muun oikeuden siirtämiseen asianomaiselta luovuttajalta vastaanottajalle. Tämä voi sisältää esimerkiksi kiinteistön omistusoikeuden siirron, velkojen siirron tai omaisuuden lahjoittamisen. Luovuttamiseen liittyy usein kirjallinen sopimus, rekisteröinti tai muu oikeudellinen menettely, jolla siirto saatetaan voimaan ja oikeudelliset seuraamukset määräytyvät.

Kansainvälisessä oikeudessa ja rikosprosessissa luovuttaminen voi tarkoittaa henkilön palauttamista toiseen valtion viranomaisen haltuun tai oikeuteen, esimerkiksi sopimusten tai lainsäädännön nojalla tapahtuvaa luovuttamista (extraditio). Luovuttamista säätelevät kansainväliset sopimukset sekä kunkin valtion lakiasetukset, ja prosessi yleensä edellyttää oikeudellista harkintaa sekä yksilön perus- ja ihmisoikeuksien huomioimista.

Suhteelliset termit kuten luovuttaja (henkilö tai taho, joka suorittaa siirron), luovutettava (kohde, jota siirretään) ja luovutus (itse siirtotoimi) kuvaavat samaa käsitettä eri näkökulmista. Luovuttamiseen liittyvät ilmaisut voivat muodostua erilaisille kieliopillisille tavoille, kuten ilmauksista "luovuttamiseen liittyvät velvoitteet" tai "luovuttamiseen tähtäävät toimet."