Luonnonalue

Luonnonalue on maantieteellinen alue, jonka luontoarvot ovat suojelun, tutkimuksen tai virkistyskäytön kohteena. Se voi koostua metsistä, soista, kosteikoista, vesistöistä ja niiden ympäristöistä, ja sen koko sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun tarve määrittävät sen arvon ja tarkoituksen. Luonnonalueet voivat olla herkkä- tai monimuotoinen ekosysteemi sekä tarjota vesihuoltoa, ilmaston säätelyä ja muita ekosysteemipalveluita.

Erilaisia luonnonalueita ovat muun muassa luonnonsuojelualueet, kansallispuistot, erämaa-alueet sekä maisemansuojelualueet. Luonnonsuojelualueet perustuvat tieteelliseen ja yleishyödylliseen suojelutarpeeseen, ja niissä voidaan rajoittaa tai määrätä kiellettyjä toimintoja. Kansallispuistot ovat laajempia, merkittäviä luontoalueita, jotka tarjoavat sekä suojelun että ympärivuotisen käytön mahdollisuuksia kävijöille. Erämaa-alueet ovat suuria, vaihtelevasti koskemattomia alueita, joissa infrastruktuuri on vähäistä. Maisemansuojelualueet puolestaan suojelevat maisemallisesti arvokkaita alueita ja niiden kulttuurihistoriallisia piirteitä.

Hallinnointi ja lainsäädäntö: Suomessa luonnonalueiden suojelua hoitavat pari toimijaa, kuten Metsähallitus ja paikalliset viranomaiset. Suojelulainsäädäntöä säätelee luonnonsuojelulaki sekä muita alan säädöksiä. Yleiset oikeudet luonnossa liikkumiseen (jokamiehenoikeudet) mahdollistavat ulkoilemisen useimmilla alueilla, mutta suojelualueilla liikkumista voidaan rajoittaa ympäristön suojelemiseksi.

Luonnonalueiden tarkoituksena on säilyttää luonnon monimuotoisuutta, edistää tutkimusta ja tarjota ihmisille mahdollisuus nauttia ja oppia luonnosta kestävällä tavalla. Ne ovat keskeisiä sekä ekologisen tasapainon ylläpitämisessä että kulttuurisen ja elämysten arvojen kasvattamisessa.