Lisensointisopimuksessa

Lisensointisopimuksessa tarkoitetaan sopimusta, jossa immateriaalioikeuksien omistaja (lisenssinantaja) myöntää oikeuden käyttää omistamaansa oikeutta toiselle osapuolelle (lisenssinsaaja) tietyin ehdoin. Tällaisia oikeuksia voivat olla esimerkiksi ohjelmistot, patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudellisesti suojattu materiaali sekä osaaminen (know-how). Sopimuksella mahdollistetaan toisen tahon hyödyntäminen liiketoiminnassa ilman omistusoikeuden siirtymistä.

Sopimuksen keskeiset sisällöt määrittelevät, millä alueella ja millä käyttötarkoituksella oikeuksia saa käyttää, sekä onko kyseellä yksinoikeudellinen, ei-yksinoikeudellinen vai rajoitettu lisenssi. Siinä käsitellään myös käyttöoikeuden laajuus, sallitut tuotteet ja palvelut, sekä mahdolliset tekniset rajoitukset ja lisenssin kesto. Lisäksi määritellään, onko lisenssi maailmanlaajuinen vai rajattu tiettyyn maantieteelliseen alueeseen sekä onko käytölle rajattu tietty kenttä tai sovellusala.

Maksutavat ja taloudelliset ehdot kuuluvat olennaisina osina: korvaukset voivat olla kertakorvaus, rojaltimaksut tai näiden yhdistelmä, sekä maksuaikataulut, valuutta ja auditointioikeudet. Sopimus voi sisältää salassapito-, kehitystyön parannusten omistus- ja käyttöoikeuskäytännöt sekä vastuunrajoitukset ja vastuukysymyksiä. Päättämisen ehtoja säädetään sekä irtisanomis- että purkamisasiakirjoissa, mukaan lukien rikkomukset ja maksamattomat velvoitteet sekä mahdolliset jäljelle jäävät oikeudet ja velvoitteet.

Sovellettava laki ja riidanratkaisu on tyypillisesti määritelty sopimuksessa; Suomessa yleisesti sovelletaan sopimusoikeutta ja immateriaalioikeuslainsäädäntöä, ja riidat voidaan ratkaista sovitusti tuomioistuimessa tai vaihtoehtoisena riidanratkaisuna. Lisensointisopimukset voivat kehittyä monimutkaisiksi, joten osapuolten on kiinnitettävä huomiota selviin ehtokohtiin ja riskien kohdentamiseen ennen allekirjoitusta.