Lisätukien

Lisätukien on suomalaisessa sosiaaliturvassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan lisärahoitusta, jota myönnetään perus- ja etuusjärjestelmän lisäksi silloin, kun tavallisista etuuksista ei riitä kattamaan jokapäiväisiä tai erityisiä menoja. Lisätuki voi kohdentua yksittäisille henkilöille, perheille tai talouksille ja sen tarkoituksena on lieventää asumisen, toimeentulon tai muiden välttämättömien menojen aiheuttamaa taloudellista haittaa.

Järjestäjät ja ohjelmat vaihtelevat: lisätukia myöntävät yleisesti kunnat, mutta joissakin tapauksissa niitä hallinnoivat Kela tai muut viranomaiset. Päätökset perustuvat kriteereihin, kuten tulot, varallisuus, talouden koon ja erityistarpeiden, kuten asumisen, terveyden tai opiskelun aiheuttamien ylimääräisten menojen, huomioimiseen. Hakemukset käsitellään yleensä sosiaalipalveluissa tai Kelassa, ja ne vaativat riittäviä selvityksiä menoista, tuloista sekä mahdollisista muista etuuksista.

Tyypillisiä lisätukimuotoja ovat esimerkiksi lisäavustukset asumiskustannusten kattamiseen, energian kustannusten lieventäminen, erityistarpeisiin liittyvät lisämenot sekä hätä- tai tilapäistasoitukset. Suurempi harkinta ja rajat voivat vaikuttaa tuen määrään ja keston; joissakin ohjelmissa tuki on määräaikaista, toisissa jatkuvaa tukea tietyin ehdoin.

Lisätuki on tarkoitettu täydentämään muita tukimuotoja, ja sen myöntäminen sekä määrä voivat muuttua lainsäädännön ja budjettien mukaan. Se ilmaisee pyrkimyksen vähentää köyhyyttä ja helpottaa elämää tilanteissa, joissa tavalliset etuudet eivät riitä.