lisärahoitusta

Lisärahoitusta tarkoittaa rahoituksen lisäämistä budjetoidun rahoituksen tai alkuperäisen suunnitelman ulkopuolelle. Se voi tulla valtiolta, kunnista, korkeakouluilta tai julkisen sektorin yhteisöiltä sekä yksityiseltä sektorilta tai ulkopuolisista lähteistä, kuten EU:n rahoitusvälineistä. Lisärahoitus kattaa kustannuksia, jotka on todettu riittämättömiksi tai jotka ovat projektiin tulleet myöhemmin esiin.

Käyttökohteita ovat julkinen sektori sekä yksityinen sektori. Julkisella puolella lisärahoitusta käytetään esimerkiksi hankkeisiin, jotka ylittävät alkuperäisen budjetin, infrastruktuuriin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Yritykset voivat hakea lisärahoitusta investointeihin, kasvuun tai kriisien kattamiseen.

Rahoitusmuotoja ovat avustukset, lainat, pääomasijoitukset sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen kombinaatiot. Lisäksi käytetään sisäisiä budjettisiirtoja ja erillisrahoituslupauksia, kuten lisätalousarviota.

Prosessi vaihtelee hallinnonalasta riippuen. Lisärahoitus vaatii perustelun ja muutoksen hyväksynnän: valtiolla usein lisätalousarvio eduskunnan päätöksellä, kunnissa valtuuston tai kaupunginhallituksen päätöksellä, sekä rahoituslaitosten ehdoista muistettava noudattaminen.

Rahoituksella on sekä mahdollisuuksia että riskejä. Se voi nopeuttaa hankkeiden etenemistä ja palvelujen toteutumista, mutta liian usein toistuva lisärahoitus heijastaa rahoitusasemaan liittyvää epävarmuutta. Oikea hallinta edellyttää seurantaa ja läpinäkyvyyttä.