Lisääntymisteknologia

Lisääntymisteknologia viittaa joukkoon lääketieteellisiä tekniikoita, jotka auttavat ihmisiä tai eläimiä lisääntymään. Näitä teknologioita käytetään usein silloin, kun luonnollinen hedelmöittyminen on vaikeaa tai mahdotonta. Yleisin ja tunnetuin esimerkki ihmisten lisääntymisteknologiasta on koeputkihedelmöitys (IVF), jossa munasolu hedelmöitetään siittiöillä laboratoriolla ja alkio siirretään sitten kohtuun.

Muita lisääntymisteknologioita ovat muun muassa munasolujen ja siittiöiden pakastus, joilla voidaan säilyttää hedelmällisyyttä myöhempää käyttöä varten, esimerkiksi ennen syöpähoitoja. Keinosiemennys on toinen yleinen menetelmä, jossa siemenneste asetetaan naisen lisääntymiskanavaan ilman yhdyntää. Hedelmöitys voi tapahtua myös suoraan munasoluun, kuten intracytoplasminen siittiöinjektio (ICSI), jossa yksittäinen siittiö ruiskutetaan suoraan munasolun sisään.

Lisääntymisteknologiaa hyödynnetään myös eläinten jalostuksessa, esimerkiksi nautakarjan ja hevosten siemennysten yhteydessä. Tavoitteena on parantaa eläinkantoja ja tehostaa tuotantoa. Teknologian käyttöön liittyy eettisiä ja sosiaalisia kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi alkioiden käyttöä ja perheen muodostamisen uusia tapoja. Tutkimus tällä alalla kehittyy jatkuvasti, tarjoten uusia mahdollisuuksia hedelmällisyyden haasteisiin.