Leviämismekanismit
Leviämismekanismit viittaavat tapoihin, joilla patogeeni siirtyy henkilöstä toiseen tai populaatiosta toiseen. Tuntemalla mekanismit voidaan arvioida tartuntatautien dynamiikka ja suunnitella tehokkaita torjunta- ja ennaltaehkäisytoimia. Leviäminen voidaan jakaa pääasiallisiin reitteihin: kontakti-, pisara-, ilmateitse sekä vektori-, ruoka- ja vesi-, seksuaali- ja vertikaalinen leviäminen. Kontakti-tartunta voi olla suoraa, kuten ihokosketus tai ruumiillinen kontakti, tai epäsuoraa, esimerkiksi tartunnan saaneen pinnan kautta. Pisaratartunta välittyy suurien pisaroiden välityksellä lyhyellä etäisyydellä yskiessä, aivastaessa tai puhuessa. Ilmateitse leviäminen tarkoittaa pienempiä partikkeleita tai aerosoleja, jotka voivat levitä pidempään ja pysyä ilmassa. Vektori-välitteiset tartunnat kulkevat hyönteisten kautta. Ruoka- ja veden välityksellä tapahtuva leviäminen johtuu epäasianmukaisesta hygienian, saastuneen ruoan tai veden käytöstä. Seksuaaliset tartunnat tarttuvat sukupuoliteitse. Vertikaalinen leviäminen tapahtuu äidiltä lapseen raskaus-, synnytys- tai imetysaikana. Useimmat taudit voivat hyödyntää useampaa reittiä, ja mekanismit voivat muuttua ympäristön ja isäntien vastustuskyvyn mukaan.
Ympäristötekijät kuten ilmanvaihto, tilojen tiiveys ja hygienia vaikuttavat leviämisen todennäköisyyteen. Torjuntatoimet kohdistuvat näihin mekanismeihin: käsihygienia ja
---