Pisaratartunta

Pisaratartunta on tartuntatapa, jossa taudinaiheuttajat leviävät hengitysteistä lähtevien suurikokoisten pisaroiden välityksellä. Pisarat syntyvät esimerkiksi yskiessä, aivastaessa tai puhuessa infektoituneen henkilön hengitysteistä. Koska pisarat ovat suurikokoisia, ne putoavat yleensä lyhyelle matkatäälle, noin 1–2 metriin, ja voivat osua toiseen ihmiseen tai likaantuneisiin pinnoihin, jotka käsitellään ja kosketetaan käsillä, joilla siirretään taudinaiheuttajat limakalvoille (silmät, nenä, suu).

Useimmat hengitystieinfektiot leviävät pisaratartunnan kautta. Esimerkkejä ovat influenssa sekä monet koronavirukset ja RS-virukset. On kuitenkin tärkeää huomata, että jotkut taudinaiheuttajat voivat levitä myös pienemmillä aerosolipartikkelin mittaisilla hiukkasilla, jolloin tartunta voi tapahtua pidemmillekin etäisyyksille tiloissa. Tämän vuoksi sekä lähtevät että saavat pisarat voivat vaikuttaa tilan ilmanvaihdon ja ilmanlaadun merkitys.

Ehkäisy ja suojelu perustuvat yleisiin hyvän hygienian periaatteisiin: käsihygienia ja yskimishygienia, infektoituneiden eritteiden eristäminen sekä tilojen hyvä ilmanvaihto ja säännöllinen pintojen puhdistus. Maskien käyttö sekä kosketusjen ehkäisy voivat vähentää sekä pisaroiden erittymistä että niiden päätymistä limakalvoille. Rokotukset ovat keskeinen keino torjua monia pisaratartunnan kautta tarttuvia tauteja.