kosketusjen

Kosketusjen on suomalaisessa kirjallisuudessa ja keskusteluissa tulevaisuuden teknologiasta käytetty termi, joka viittaa hypoteettiseen ilmiöön tai materiaaliin, joka tuottaa kosketuksen tunteen ilman suoraa fyysistä kosketusta. Tällainen väliaine voisi olla esimerkiksi pieni sumu, aerosoli tai energiakenttä, joka iholle kohdistuvin paine- tai värinävaikutuksin välittää kosketuksen tunteen.

Etymologia ja käyttö: Sana muodostuu sanoista kosketus ja -jen, ja sitä käytetään kuvaamaan ilmiötä yleisnimenä. Käsite ei ole vakiintunut todelliseksi materiaaliksi nykyisessä tieteellisessä tutkimuksessa ja esiintyy enimmäkseen fiktiivisissä teksteissä sekä tulevaisuuden haptiseen teknologiaan liittyvissä pohdinnoissa.

Mekanismin mahdollisuudet ja suhteet nykyteknologiaan: Fiktiivisissä kuvauksissa kosketusjen nähdään olevan hallittava väliaine, joka hyödyntää esimerkiksi ultrasonista energiaa, ilmavirtauksia tai sähköisiä kenttiä luodakseen iholle paine- tai värinätuntoja. Tosielämän tutkimuksessa vastaavia tavoitteita ovat ultrasoninen haptikka, ilmavirtapohjaiset tuntoaistimukset ja elektrovibraatio, jotka pyrkivät tuottamaan kosketuksen tunteen ilman fyysistä kosketusta.

Sovellukset ja haasteet: Mahdollisia käyttökonteksteja ovat etämaisemat, telepresence, virtuaalitodellisuus ja lääketieteelliset terapiat. Keskeisiä haasteita ovat turvallisuus ja mukavuus, aerosolien terveysriskit, järjestelmän tarkka hallinta, energiatehokkuus sekä yksilöllinen ihon herkkyys ja toleranssi.

Lopuksi: Termi kosketusjen esiintyy pääasiassa fiktiivisissä yhteyksissä eikä sitä pidetä nykyisen tieteellisen terminologian osana. Se on kuitenkin esimerkki siitä, miten tulevaisuuden haptiset teknologiat voivat tulla keskusteluun sekä kirjallisuudessa että teknisessä suunnittelussa.