pisaratartunnan

Pisaratartunta on tartuntatapa, jossa taudinaiheuttaja leviää suurten hengityspisaroiden mukana. Pisarat syntyvät, kun infektoitunut henkilö yskii, aivastelee tai puhuu, ja ne voivat kulkea lyhyen matkan ilmassa. Yleensä pisarat kulkeutuvat vain lyhyen etäisyyden päähän, noin metrin tai hieman alle, ja laskeutuvat pian. Pahimmillaan voimakkaissa yskimis- tai laulutilanteissa pisaroita voi levitä hieman pidemmälle.

Tartunta tapahtuu pääasiassa siten, että pisarat osuvat limakalvoille nenässä, suussa tai silmissä. Taudinaiheuttajat voivat myös siirtyä käsien kautta tartunnan saaneilta pinnoilta, kun kädet koskettavat nenää, suuta tai silmiä. Pisaratartunta on siten läheisen kontaktin ja kosketuksen kautta mahdollinen tartuntatapa, mutta se ei ole ainoa mekanismi. Joissakin tilanteissa suuretkin tilat voivat vaikuttaa tartunnan leviämiseen, jos ilman vaihtuvuus ja yskimisen aiheuttamat aerosolit kerääntyvät tilaan.

Tyypillisiä pisaratartunnan aiheuttajia ovat monet hengitystieinfektiot, kuten influenssa ja muut yleiset vilustumisen virukset. Yleisesti ottaen pisaratartuntaa rajoittavat toimet ovat hyvä käsihygienia, kasvomaskien käyttö tiloissa joissa lähikontakteja on runsaasti, sekä riittävä ja jatkuva ilmanvaihto; rokotteet ja hyvän yskimishygienian harjoittaminen vähentävät tartuntariskiä. Tunnistaminen ja eristäminen lyhentävät epidemioita ja suojelevat erityisesti haavoittuvaisia ryhmiä.