Lepoasentoja

Lepoasentoja ovat kehon rauhallisia, rentoutuneita asentoja, joissa lihastyö on vähäistä ja nivelten asento on neutraali. Sana koostuu sanoista lepo ja asento, ja se viittaa sekä hetkellisiin että pitkäkestoisiin asentoihin, joita käytetään muun muassa tarkasteluissa, tutkimuksissa ja terapian yhteydessä.

Käyttökonteksteja lepöasentoja löytyy lääketieteestä, fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta sekä ergonomiasta. Lääketieteessä lepöasentoja käytetään potilaan tutkimuksissa ja kuvauksissa (esimerkiksi imaging-tilanteissa) sekä kivun ja toimintakyvyn arvioinnissa. Fysioterapiassa ne voivat toimia perusturvatasona tai tukitasona, jolla pyritään vähentämään kipua ja parantamaan liikerataa. Ergonomiassa lepöasentoja ohjataan arkipäivän työasentoihin ja lepovedon ajoitukseen, jotta rasitus vähenee.

Yleisesti tavallisia lepöasentoja ovat selällään maaten (selällään), kyljellään maaten (kyljellään) sekä vatsallaan maaten (vatsallaan). Näissä asennoissa kehon lihaksia voidaan kiertää ja rentouttaa, mikä auttaa rasituksen hallinnassa ja palautumisessa. Erikoistilanteissa lepöasentoja määritellään tarkasti, esimerkiksi tutkimusten tai hoidon vaatimusten mukaan, ja ne voivat sisältää apuvälineiden tai tukien käyttöä.

Yhteenvetona lepöasentoja kuvaa kehon luonnollinen, rentoutunut asento, jota käytetään sekä diagnostisissa että rehabilitaatioon tähtäävissä toimenpiteissä sekä ergonomisessa suunnittelussa kivunlievityksen ja toimintakyvyn tukemiseksi.