Lajityypilliset

Lajityypilliset, eli lajityypillinen käyttäytyminen, viittaa lajin yksilöillä tavattaviin, yleisiin käyttäytymismalleihin. Nämä piirteet ovat usein geneettisesti ohjelmoituja ja ilmenevät suurin piirtein samalla tavalla eri yksilöillä siitäkin huolimatta, että yksilöt ovat saaneet erilaisia kokemuksia. Lajityypillinen käyttäytyminen auttaa lajin selviytymistä ja lisääntymistä tietyissä ympäristöolosuhteissa.

Ominaisuudet ja kehitys. Lajityypilliset käyttäytymismallit voivat olla synnynnäisiä refleksijaksoja, instinktisia suoritteita tai valmiita toimintamalleja, jotka tulevat esiin tiettyinä kehitysvaiheina. Ne voivat pysyä melko vakaina aikuisuudessa, mutta niiden ilmenemistä voi muokata ympäristötekijät sekä yksilön kokemukset. Joissain tilanteissa lajityypillinen käytös muodostaa pohjan, jonka varaan oppiminen rakentuu.

Esimerkit. Lajityypillisiin malleihin kuuluvat yleiset ruokinta-, hoiva-, alue- ja puolustautumiskäyttäytyminen sekä pesänrakennukseen tai paritteluun liittyvät käytännöt, jotka näkyvät monissa lajeissa. Ympäristö ja yksilön kehitys voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin ja missä laajuudessa nämä mallit toteutuvat, mutta niiden perusta säilyy lajitasolla.

Tutkimus ja merkitys. Etiologia ja evoluutiobiologia tarkastelevat lajityypillisiä käytösmalleja vertaamalla lajeja ja elinympäristöjä sekä selvittäen, miten geneettinen ohjelmointi ja ympäristötekijät vuorovaikuttavat. Lajityypillisyys korostaa sitä, miten tietyt käyttäytymismallit ovat sopeutuneet lajien menestykseen, kun taas oppiminen voi muokata ilmentymää yksilötasolla.