Lainsäädäntötekstejä

Lainsäädäntötekstejä ovat oikeudelliset normatiiviset tekstit, jotka asettavat velvoitteita, oikeuksia ja menettelytapoja yhteiskunnan toiminnalle. Tekstejä laativat lainsäätäjät, kuten eduskunta, sekä viranomaiset, joilla on säädösvallan. Keskeisiä muotoja ovat lait (laki) sekä asetukset; mukaan luetaan myös muut säädökset sekä oikeudelliset ohjeet, jotka säätelevät hallinnon toimintaa ja yksilöiden oikeudellisia suhteita.

Lait määrittelevät yleiset säännöt sekä perusoikeudet, kun taas asetukset tarkentavat yksityiskohtia viranomaisten toiminnasta, hallinnollisista menettelyistä sekä valtion ja kunnan tehtävistä. Lainsäädäntötekstejä voivat olla myös määräykset, ohjeet ja ohjeistukset, jotka eivät välttämättä sido kaikkia toimijoita samalla tavalla kuin lait, mutta ohjaavat tulkintaa ja käytäntöjä. Teksteissä esiintyvät usein määritelmät, säännökset sekä voimaan tuloa koskevat määräykset.

Prosessi: lainsäädäntöä valmistellaan yleensä hallituksen tai eduskunnan toimesta. Kuulemisten ja lausuntojen kautta saatua palautetta voidaan hyödyntää ennen hyväksyntää. Promulgointi ja julkaisu vahvistavat tekstin sitovuuden, ja voimaantulo tapahtuu yleensä tietyllä päivämäärällä tai siirtymä-ajoilla. Suurin osa säädöksistä on saatavilla sähköisesti, muun muassa Finlex- ja Säädöskokoelma -palveluissa, ja ne muodostavat oikeuslähteiden perustan tulkinnalle ja soveltamiselle.

Lainsäädäntötekstejä sovelletaan arjessa muun muassa verotuksessa, rikos- ja hallinto-oikeudessa sekä julkisessa hallinnossa, ja ne osaltaan varmistavat oikeusvarmuuden sekä yhteiskunnan toiminnan ennustettavuuden.