LDLkolesterolia

LDL-kolesteroli (LDL-C) on eräs lipoproteiinien kuljettama kolesterolimuoto. LDL-partikkelit kuljettavat kolesterolia maksasta ja muista kudoksista verenkiertoon solujen käyttöön. Korkeat LDL-C-pitoisuudet liittyvät plakkien kertymiseen valtimoihin ja ateroskleroosiin, mikä lisää riskiä sydän- ja verisuonitaudeihin.

LDL-C:n pitoisuus veressä on keskeinen riskitekijä ateroskleroosille ja siihen liittyville sairauksille. Riskitekijöitä ovat lisäksi korkea verenpaine, diabetes, tupakointi sekä perinnöllinen hyperkolesterolemia (familial hypercholesterolemia).

LDL-C mitataan osana lipidiprofiilia. Pitoisuus ilmoitetaan yleensä mmol/L tai mg/dL. Friedewaldin kaavaa käytetään yleisesti: LDL-C = TC - HDL-C - TG/2.2 (mmol/L), kun triglyseridit (TG) ovat alle noin 4,5 mmol/L; modernimmat mittaukset voivat antaa suoran LDL-C-arvon.

Hoito perustuu sekä elämäntapamuutoksiin että lääkehoitoon. Ruokavaliossa painotetaan tyydyttyneiden rasvojen ja transrasvojen vähentämistä sekä kuidun lisäämistä; säännöllinen liikunta ja painonhallinta auttavat LDL-C:n alentamisessa. Tupakoinnin lopettaminen alentaa kokonaisriskia. Lääkkeinä ensisijainen vaihtoehto on statiinit, joilla on todistettu vaikutus LDL-C:n pienentämiseen. Tarvittaessa käytetään lisälääkkeitä kuten ezetimibi tai PCSK9-estäjiä; harvinaisissa tapauksissa voidaan käyttää muita lääkeryhmiä.

LDL-C:n alentaminen on osoittanut pienentävän ASCVD-riskin etenemistä, erityisesti korkean riskin henkilöillä. Seuranta ja hoitoon sitoutuminen ovat tärkeitä, ja tavoitteet määräytyvät yksilöllisesti hoitavan lääkärin kanssa ottaen huomioon kokonaisriskin.