Käytöksestä

Käytöksestä on suomen kielen termi, joka liittyy käyttäytymisen ja toiminnan kokonaisuuteen. Käytöksen ala-alueisiin kuuluvat ihmisten ja eläinten toimintatapojen havainnointi, tulkinta ja arviointi. Käytös voidaan tarkastella sekä deskriptivisesti (mitä ihmiset todellisuudessa tekevät) että normatiivisesti (mitä pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana käytöksenä).

Käytöksen tutkimuksessa erotetaan usein kaksi ulottuvuutta. Deskriptivinen näkökulma kuvaa käytöksen ilmenemismuotoja, taustatekijöitä ja seurauksia. Normatiivinen näkökulma tarkastelee sääntöjä, arvoja ja moraalisia arvioita siitä, millaista käytöksen pitäisi olla. Välineitä näiden fraasien tutkimiseen ovat esimerkiksi havainnointi, kokeet ja kyselyt. Käytöstietä voidaan myös tarkastella kulttuurisidonnaisesti: sama käytös voi merkitä eri asioita eri yhteiskunnissa ja tilanteissa.

Käytöksellä on sekä yksilöllinen että yhteiskunnallinen ulottuvuus. Yksilötasolla siihen kuuluu tapa, jolla ihminen hallitsee impulssejaan, kommunikoi ja reagoi tilanteisiin. Yhteiskunnallisella tasolla käytös rakentaa normeja, rituaaleja ja etikettisääntöjä, kuten käytöstavat ja kohteliaisuudet. Kasvatuksessa ja opetuksessa käytöksen ohjaus ja positiiviset mallit tukevat sopeutumista ja vuorovaikutusta. Lisäksi käytöksen eettinen arviointi liittyy oikeuksiin, vastuuseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Käytöksestä käytetään laajasti kontekstuaalisia ilmaisuja, kuten käytöstavat, käytöksen säätely ja käytöksen muutos, jotka kuvaavat käytännön ilmiöitä ja niiden kehitystä aikojen saatossa.