Käytettävyysuptime

Käytettävyysuptime tarkoittaa digitaalisen palvelun käytettävyyden ja saatavuuden yhdistämistä käyttöaikana. Se kuvaa sitä, kuinka suuri osa järjestelmän toiminnasta on sekä teknisesti saavutettavissa että käyttäjän kannalta sujuva ja tehokas käyttää.

Termiä hyödynnetään IT-operatiivisissa ja UX-työskentelyissä. Käytettävyysuptime painottaa, että korkea palvelun uptime ei yksin riitä: käyttäjän kokemukseen vaikuttavat vasteajat, virhetilanteet ja tehtävien sujuva suorittaminen.

Mittaus ja menetelmät: Keskeisiä mittareita ovat saatavuus (uptime), vasteaika, virheprosentti ja läpimenon taso. Käytettävyysmittareina voivat olla tehtävien suoritusprosentti, aika tehtävien suorittamiseen, käyttäjätyytyväisyys sekä käytettävyyskyselyt kuten System Usability Scale (SUS). Tiedonlähteinä käytetään järjestelmän monitorointia, telemetria sekä käyttäjätestauksia. Laskentaperiaate: käytettävyysuptime määritellään ajanjakson aikana niille ajankohdille, jolloin sekä palvelun saatavuus että määritellyt käytettävyyskriteerit täyttyvät. Tämä aika jaetaan koko tarkasteluajanjaksolla, jolloin saadaan prosenttinen arvo käytettävyysuptimesta.

Käyttökohteita ovat erityisesti pilvi- ja verkkopalvelut sekä mobiili- ja yrityssovellukset. Käytettävyysuptime auttaa priorisoimaan korjauksia ja käytettävyyskriteerien parantamista kokonaisuuden kannalta. Haasteina ovat mittausyhteensopivuus eri käyttäjäryhmien välillä, datan laajuus ja yksityisyys sekä laadunvarmistuksen ja ylläpidon kustannukset.

Käytännössä käytäntöjä ja standardeja ei ole laajasti vakiinnuttu, mutta käsite on noussut keskusteluun, kun sekä käytettävyyden että saatavuuden merkitys on tunnistettu. Käytettävyysuptime voidaan nähdä KPI:na, joka ohjaa sekä palvelun luotettavuutta että käyttäjäkokemuksen tasoa.