Kyvyttömyyttä

Kyvyttömyyttä tarkoittaa yleistermää, joka kuvaa toimintakyvyn heikkenemistä tai puuttumista. Se voi liittyä fyysisiin, aistillisiin, kognitiivisiin tai mielenterveydellisiin tekijöihin ja olla tilapäinen tai pysyvä. Termiä käytetään eri konteksteissa, kuten terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa, koulutuksessa ja työelämässä. Sairaudet, vammat, synnynnäiset kehitysvammat sekä pitkäaikaissairaudet voivat johtaa kyvyttömyyteen.

Toimintakyvyn arviointi keskittyy henkilön kykyyn suoriutua arjen tehtävistä, kuten liikkumisesta, peseytymisestä ja ruokailusta sekä työ- tai oppimistehtävistä. Arviointi ohjaa päätöksiä kuntoutuksesta, apuvälineistä sekä esteettömyyden ja tukipalvelujen tarpeesta.

Käytännössä kyvyttömyys vaikuttaa päätöksiin ja oikeuksiin koskien kuntoutusta, koulutusta, työelämää sekä sosiaalista ja taloudellista tukea. Palvelujärjestelmät pyrkivät edistämään osallistumista, itsenäisyyttä ja yhdenvertaisuutta tarjoamalla muun muassa kuntoutusta, apuvälineitä sekä räätälöityä tukea työ- tai koulutyöhön ja arkeen.

Kielenkäyttöön liittyy, että kyvyttömyys voi kantaa stigmaa, joten on tärkeää korostaa yksilön ihmisarvoa ja oikeuksia. Tavoitteena on esteettömät tilat ja palvelut sekä mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan.