Kynnystunnistus

Kynnystunnistus on psykologian ja aistinvaraisen tutkimuksen käsite, jolla tarkoitetaan sitä, milloin ärsyke havaitaan tai luokitellaan sensorisella järjestelmällä. Prosessiin liittyy sekä havaitsemiskynnyksen ylittäminen että tunnistukseen tai luokitteluun liittyvä päätöksenteko. Absoluuttinen havaitsemiskynnys on pienin ärsykkeen voimakkuus, jonka yksilö yleensä pystyy havaitsemaan. Erottamiskynnys eli erotuskynnys on pienin havaittava muutos kahden ärsykkeen välillä. Joissain yhteyksissä kynnystunnistus viittaa myös siihen, milloin ärsyke voidaan tunnistaa tai luokitella oikein (esimerkiksi väri, maku tai ääni).

Mittaaminen perustuu kokeellisiin menetelmiin, joissa ärsykkeen voimakkuuksia muutellaan ja kirjataan, milloin havainto tapahtuu. Yleisimmät järjestelmät ovat vakioärsykkeiden menetelmä, portaikkomenetelmä sekä adaptiiviset menetelmät. Tällaiset kokeet tuottavat kynnysarvoja, jotka voivat riippua yksilöstä, tilasta ja tehtävästä. Havaitsemiskynnyksen mittausta voidaan täydentää myös tunnistamisen ja luokiteltavan kynnysten arvioinnilla.

Kynnystunnistuksella on sovelluksia lähes kaikilla aloilla, kuten kognitiivisessa tutkimuksessa, lääketieteessä, ergonomiassa ja suunnittelussa. Esimerkkejä ovat näytön kontrastin ja kirkkauden asettaminen siten, että sisältö erottuu, tai kuulon ja makuaistin tulkinnan optimointi tuotteissa. Yksilölliset erot, ympäristötekijät ja motivaatio vaikuttavat arvoihin, ja tutkijat huomioivat nämä kun tulkitsevat kynnysarvoja. Kynnystunnistuksen tutkimus yhdistää psykologian, neurotieteen ja teknisen suunnittelun.