Kuvantamiset

Kuvantamiset ovat prosesseja, joissa luodaan visuaalisia representaatiota kehon sisäisistä rakenteista tai toiminnoista kliinisen diagnoosin, hoidon suunnittelun tai tutkimuksen tueksi. Niillä voidaan selvittää oireiden syy, seurata sairauksien etenemistä sekä ohjata esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä. Kuvantaminen kattaa laajan kirjon teknologioita ja sovelluksia, ja sitä voidaan tehdä sekä lääketieteellisessä että tutkimusparadigmassa.

Kuvantamismenetelmät voidaan jakaa ionisoivaa säteilyä käyttävät ja ei-ionisoivia menetelmiä. Ionisoivaa säteilyä käyttävät esimerkiksi röntgenkuvaus, laskennallinen tomografia (CT) sekä nykyaikaiset nukleaariset kuvantamismenetelmät kuten positronitomografia (PET) ja SPECT-kuvantaminen. Ei-ionisoiva kuvantaminen puolestaan kattaa magneettisen resonanssin kuvantamisen (MRI), ultraäänikuvantamisen sekä esimerkiksi rakenteelliset ja toiminnalliset kuvantamismenetelmät, joita ei pidetä säteilyaltistuksena. Tyypillisiä erikoismenetelmiä ovat mammografia, keuhkokuvaus, angiografia sekä funktio- ja molekyylikuvantaminen.

Kuvantamiset palvelevat diagnostiikkaa, hoitokontrollia ja tutkimusta. Niihin liittyy potilaan turvallisuus ja harkittu säteilyannosten hallinta sekä mahdollisten kontrastiainetoleranssien huomiointi. Prosessiin kuuluu potilaan informointi, kuvauslaitteiden käyttöön liittyvät turvallisuus- ja laadunvarmistustoimenpiteet sekä kuvatulosten tulkinta radiologien tai muiden asiantuntijoiden toimesta. Digitalisaatio on lisännyt kuvien tallentamisen, jakamisen ja arkistoinnin tehokkuutta sekä tiedonhallintaa. Kuvantamiset ovat keskeinen osa modernia terveydenhuoltoa, tutkimusta ja kehittämistä.