Kuumennustarvetta

Kuumennustarvetta kuvaa energian tarve lämmittää rakennuksia ja prosesseja ylläpitämään asetettu sisälämpötila tietyssä ilmastossa. Termi viittaa sekä hetkelliseen lämmitysvoimaan (Q̇, kilowatti) että vuotuiseen lämmitysenergian määrään (Qh, kilowattituntia vuodessa). Arvoon vaikuttavat muun muassa rakennuksen eristävyys, ilmanvuotokohtien määrä, ikkunoiden lämmöneristysominaisuudet, ilmanvaihto sekä rakennuksen käytön aikaiset lämmöntuottajat kuten ihmiset ja laitteet.

Kuumennustarvetta kuvaavat sekä ilmasto-olosuhteet että rakennusten ominaisuudet. Kylmät jaksoot ja suurentuneet ulkolämpötilavaihtelut kasvattavat tarvetta. Tiiviys, hyvä lämmöneristys ja tehokkaat ikkunat voivat merkittävästi vähentää tarvetta, kun taas suurien tilojen tai korkean sisäisen latent-lämpökuormituksen tilat voivat lisätä sitä.

Kuumennustarvetta voidaan arvioida erilaisilla laskentamenetelmillä. Yksinkertaisessa degree-day -menetelmässä yhdistetään ulkolämpötila ja käytetyt lämmityssuotimet (HDD, heating degree days) tarvetta arvioimaan. Monimutkaisemmat dynaamiset energiamallinnukset huomioivat rakennuksen geometrialle, materiaalit, ilmanvaihdon ja lämmitys-/jätelaitteiden hyötysuhteet tarkemmassa muodossa.

Käyttökohteita ovat rakennusten energiatehokkuuden suunnittelu, energiatodistukset sekä kaukolämmityksen suunnittelu ja optimointi. Kuumennustarvetta seuraamalla voidaan arvioida ja ohjata sekä investointeja että energiamarkkinoiden ja politiikan päätöksiä, jotka vaikuttavat rakennusten kokonaisenergiankulutukseen. Ilmastonmuutoksen odotettu vaikutus ja teknologinen kehitys vaikuttavat pitkän aikavälin kuumennustarpeen trendeihin.