ulkolämpötilavaihtelut

Ulkolämpötilavaihtelut kuvaavat ulkoilman lämpötilan vaihtelua ajan kuluessa. Ne ilmenevät sekä päivittäisessä rytmissä että vuodenaikojen vaihtelussa, ja niitä voidaan tarkastella tilastollisesti minimi-, maksimi- ja keskilämpötilojen sekä diurnaalisen vaihtelun (päivittäinen vaihtelu) avulla. Tarkat mittasuhteet ovat paikallisia ja riippuvat sääolosuhteista sekä alueellisista tekijöistä.

Päätekijät ja ajalliset rakenteet. Lämpötilavaihteluun vaikuttavat auringon säteily, pilvisyys, tuuli, ilmanpaine, ilmamassojen liikkeet sekä maaston topografia ja urbanisointi. Päivittäinen vaihtelu johtuu vuorokauden säteilyn muutoksista: päivällä lämpötila nousee, yöllä laskee. Kausivaihtelu taas johtuu vuodenajan kulmista auringon säteilyyn sekä suuremmista sääjärjestelmien muutoksista. Diurnaalinen lämpötilavaihtelu määritellään usein päivän maksimin ja minimin erotuksena (DTR).

Mittaus ja kuvaus. Meteorologiset tilastot perustuvat tunti- tai päivittäisiin arvoihin: huippu- ja pohjalämpötilat, päivittäinen maksimi ja minimilämpötila sekä näiden erotukset. Pitkittäiset tiedot mahdollistavat trendien ja poikkeusjaksojen seuraamisen sekä alueellisten erojen vertailun. Extreme-arvot voivat muodostaa merkittäviä poikkeamia normaalista vaihtelusta.

Vaikutukset ja sovellukset. Ulkolämpötilavaihtelut vaikuttavat energiankulutukseen, kuten lämmityksen ja jäähdytyksen tarve, sekä rakennusten suunnitteluun ja eristykseen. Ne vaikuttavat myös ekosysteemeihin ja ihmisten ulkoiluun sekä terveyteen. Paikalliset ilmasto-olosuhteet määrittelevät, kuinka suuria vaihtelut ovat ja miten niihin tulisi varautua esimerkiksi suunnittelussa ja käytännön toimissa.