Lämpötilavaihteluun

Lämpötilavaihteluun viittaa ilmiö, jossa lämpötila muuttuu ajan kuluessa ja/tai eri paikoissa. Sen tunnuspiirteitä ovat sekä päivittäiset vaihtelut että pidemmät trendit, kuten kausittaiset vaihtelut ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmiö voidaan tarkastella sekä luonnon että ihmisen toiminnan kautta.

Luonnolliset syyt vaihteluun ovat vuorokausivaihtelut, vuodenaikavaihtelut sekä säätilan vaihtelut. Ihmisen toiminta voi lisätä vaihtelua esimerkiksi kaupunkien lämpösaarekeilmiön, rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen sekä teollisten prosessien kautta. Maapallon pitkän aikavälin lämpötilan nousu voi lisäksi lisätä äärimmäisten lämpötilojen esiintymistiheyttä ja amplitudia.

Mittaaminen tapahtuu lämpötilaa mittaamalla tilastollisesti. Käytetään celsius- tai kelvinskaalaa; usein ilmoitetaan minimi- ja maksimiarvot sekä päivittäinen tai kuukausittainen vaihteluväli ja tilastollinen vaihteluväli. Lämpötilaa seurataan esimerkiksi termometreillä, dataloggereilla ja kiinteistöissä sekä teollisuudessa käytettävillä antureilla.

Vaikutuksia on rakennuksiin, materiaaleihin ja teknisiin järjestelmiin. Pitkittäinen tai äkillinen lämpötilavaihtelu voi aiheuttaa laajenemista ja supistumista, halkeilua, kondensaatiota sekä materiaalien ominaisuuksien muutoksia. Kasvillisuudelle vaihtelevat lämpötilat vaikuttavat kasvuun, vedenkulutukseen ja ekosysteemeihin. Elektroniikassa suurten vaihtelujen toistuvuus voi heikentää suorituskykyä ja lyhentää komponenttien käyttöikää.

Suunnittelussa ja hallinnassa pyritään rajoittamaan haitallisia vaihteluita. Tämä saavutetaan hyvät eristeet, suunnitellut jäähdytys- ja ilmanvaihtojärjestelmät sekä lämpömassan hyödyntäminen, jolloin rakennukset ja prosessit voivat toimia vakaammin eri lämpötiloissa.