Kuuloongelmien

Kuuloongelmien on yleistermi kuulo- tai kuulon toimintaa koskeville häiriöille. Ne voivat vaikuttaa yhteen tai molempiin korviin ja olla tilapäisiä tai pysyviä. Kuuloongelmat jaetaan tyypillisesti konduktiivisiin (ongelma ulko- tai keskikorvassa), sensorineuraalisiin (sisäkorvan tai kuulonhermon vauriot) sekä näiden yhdistelmiin.

Taustatekijöitä ovat ikääntyminen, melualtistus, korvatulehdukset, cerumen-tukos, infektiot, trauma sekä lääke- tai geneettiset syyt. Yleisimmät riskit ovat pitkäaikainen altistuminen kovaääniselle ympäristölle ja perinnölliset tekijät.

Oireisiin kuuluu puheen ymmärtämisen vaikeus, erityisesti hälyisässä ympäristössä, sekä tarve nostaa television tai puhelimen ääntä ja mahdollinen tinnitus eli korvien soiminen. Kuulon heikkeneminen voi heijastua sosiaaliseen osallistumiseen ja arjen toimintoihin.

Diagnoosi perustuu kuulokoepauksiin kuten audiometriaan ja tympanometriaan, sekä tarvittaessa lisätutkimuksiin sisäkorvan tai aivotoiminnan selvittämiseksi. Lasten ja aikuisten välillä voi olla eroja diagnoosissa ja hoidossa.

Hoidot riippuvat syystä. Yleisimpiä ovat kuulokojeet ja muita apuvälineitä sekä tarvittaessa cochlear implantit tai bone-anchored -laitteet. Lääkinnällinen hoito ja kuntoutus voivat parantaa kuulon ja kommunikaatiomahdollisuuksia, kun taas joissakin tapauksissa kuulon heikkeneminen on pysyvä.

Ennaltaehkäisy ja seuranta: melun torjuminen ja kuulon suojaaminen, säännölliset kuulontarkastukset riskiryhmille sekä varhainen hoito korvatulehduksille ja muille hoidettaville tiloille.