Kustannusarvomenetelmällä

Kustannusarvomenetelmällä (kustannusarvomenetelmä) tarkoitetaan arvonmääritysmenetelmää, jossa omaisuus arvotetaan sen uudelleen rakentamisen tai korvaamisen kustannusten perusteella. Tämän menetelmän keskeinen ajatus on, että uuden, vastaavan omaisuuserän kustannukset voidaan mitata, ja tämän perusteella voidaan määritellä arvon suhde, erityisesti kun markkinahinnat puuttuvat tai niiden käyttö on epäluotettavaa.

Käyttökohteet ja soveltamisalueet vaihtelevat, mutta kustannusarvomenetelmää käytetään yleisesti kiinteistöjen ja käyttöomaisuuden arvonmäärityksessä, erityisesti silloin kun markkina-arvomenetelmien vertailut ovat puutteellisia. Sitä hyödynnetään muun muassa rakennusten arvostamisessa, vakuutusarvioinneissa sekä verotuksellisessa arvonmäärityksessä. Menetelmä sopii myös tilanteisiin, joissa halutaan huomioida rakentamisen tai uusiokäytön kustannukset nykytilanteessa.

Laskennan keskeiset vaiheet muodostuvat seuraavasti: ensin arvioidaan uudelleen rakentamisen kustannukset (replacement cost new) rakennuksen osalta. Tämän jälkeen tehdään oikaisut fyysisen kulumisen, toiminnallisen vanhentumisen sekä taloudellisen vanhentumisen perusteella. Lopuksi lisätään maapohjan arvo, joka tavallisesti ei sisällä poistoja. Joissakin sovelluksissa käytetään myös uudelleenrakennuskustannusten indeksikorjauksia.

Edut ja rajoitteet: Kustannusarvomenetelmä soveltuu erityisesti erikoisvarallisuudelle, jolla ei ole selkeitä vertailukohteita tai jonka markkinat ovat ulkoisista tekijöistä riippuvaisia. Sen etuja ovat läpinäkyvyys ja kyky huomioida käyttöomaisuuden todelliset korjaus- tai uusimiskustannukset. Rajoitteina ovat epävarmuus oikaisujen oikeellisuudesta sekä riippuvuus kustannus- ja vanhenemisarvioiden laadusta, mikä voi johtaa arvoon, joka poikkeaa markkina-arvosta tai tuottoarvosta. Suomessa menetelmää käytetään muun muassa kiinteistö- ja infrastruktuurivarojen arvostuksessa sekä vakuutusarvioissa.