arvostamisessa

Arvostamisessa tarkoitetaan kohteen taloudellisen arvon määrittämistä. Arvostettavia kohteita ovat muun muassa yritykset, osakkeet, kiinteistöt, immateriaalioikeudet, projektit sekä monet muut hyödykkeet tai oikeudet. Arvostaminen tukee päätöksentekoa muun muassa investointien, kaupankäynnin, verotuksen ja kirjanpidon yhteydessä. Arvostamisessa huomioidaan kohteen tarkoitettu käyttötarkoitus sekä arvonmuodostukseen vaikuttavat riskit ja aikajänne.

Kolme yleistä arvostamisen lähestymistapaa ovat kustannusarvostus, markkina-arvostus ja tuottoarvostus. Kustannusarvostus perustuu kohteen hankinta- tai uudistamiskustannuksiin sekä mahdolliseen arvon alenemiseen. Markkina-arvostus nojaa vertailuun samankaltaisten kohteiden kaupankäynnin hinnoista ja markkinatilanteesta. Tuottoarvostus perustuu odotettuun kassavirtaan ja siihen liittyvään diskonttaamiseen, jolloin kohteen nykyarvo määräytyy tulevien tuottojen perusteella.

Prosessi koostuu useista vaiheista: määritellään arvostamisen tarkoitus, tunnistetaan ja rajataan kohde, kerätään olennaiset tiedot, valitaan ja sovelletaan sopiva menetelmä tai menetelmät, suoritetaan laskelmat sekä raportoidaan tulokset ja epävarmuustekijät. Herkkyysanalyysi ja dokumentointi ovat usein keskeisiä osia luotettavassa arvostamisessa.

Ammatillinen arvostaminen noudattaa standardeja ja eettisiä periaatteita sekä riippumattomuutta. Kansainväliset ja kotimaiset ohjeistukset, kuten IVS-standardeihin pohjaavat käytännöt, tukevat läpinäkyvyyttä ja laadukasta raportointia. Esimerkkejä arvostamisen käyttötarkoituksista ovat yrityksen kaupallinen kauppahinta, kiinteistön verotusarvo sekä immateriaalioikeuksien arvonmääritys.

Arvostaminen on sekä numeerinen mittari että tulkinnan tulos: arvo riippuu käytetyistä menetelmistä, tiedon laadusta ja oletuksista, joita arvostaja tekee.