Kulutustasoa

Kulutustaso tarkoittaa sitä, kuinka paljon resursseja kotitaloudet tai koko yhteiskunta käyttävät tavaroihin ja palveluihin tietyn ajanjakson aikana. Se kuvaa sekä määrärahalla mitattua kulutusta että kulutuksen jakaantumista suhteessa tuloihin ja varallisuuteen. Kulutustasoa voidaan tarkastella useilla tasoilla: yksilön, kotitalouden sekä kansantalouden tasolla.

Mittarit ja lähestymistavat kulutustason arvioimiseksi vaihtelevat. Yksilötasolla tarkastellaan yleensä kulutusmenoja per person tai per kotitalous sekä ostovoimaa. Kansantalouden tasolla käytetään loppukulutuksen mittaria, kuten final consumption expenditure (FCE) osana kansantalouden tilinpitoa, sekä kulutuksen jakautumista tulonjaon mukaan. Kansainvälisesti käytetään myös hintojen eroa mittaavia indeksilukuja sekä ostovoimapariteettiin (PPP) perustuvia vertailuja. Kulutustason selvittämisessä huomioidaan usein elinkustannukset, velan vaikutus sekä asumisen ja muiden perusmenojen osuutta.

Kulutustason vaihteluun vaikuttavat tekijät ovat tulo- ja varallisuustaso, hintataso ja korkotaso sekä luottamus talousnäkymiin. Myös kulutuskäyttäytymistä säätelevät kulttuuriset arvot, asumisen järjestelyt, velka- ja luottomahdollisuudet sekä teknologian ja palvelujen saatavuus. Korkea kulutustaso voi lisätä ympäristökuormitusta ja resurssien käytön kasvua, kun taas alhaisempi taso voi heijastaa köyhyyttä tai säästäväisyyttä.

Käytännön merkitys ilmenee muun muassa talouspolitiikassa ja kestävän kehityksen keskusteluissa. Kulutustason tilastollinen seuraaminen auttaa arvioimaan elintason muutoksia, tulonjakotilannetta sekä kulutuksen ympäristövaikutuksia. Poliittisessa päätöksessä painopiste voi olla tulopolitiikassa, verotuksessa, sosiaaliturvassa sekä julkisten menojen kohdentamisessa kulutusta tasapainottaen.

---