kulutusmenoja

Kulutusmenoja tarkoittaa kotitalouksien lopullisia menoja tavaroihin ja palveluihin käytettyä rahaa. Ne ovat tärkeä osa bruttokansantuotetta (BKT) ja keskeinen mittari kotimaisesta kysynnästä.

Kulutusmenoja voidaan lähestyä useasta näkökulmasta. Niihin kuuluu sekä tavarat (kestävät ja ei-kestävät) että palvelut (ruoka, asuminen, terveydenhuolto, liikenne, koulutus, vapaa-aika). Kansantaloudessa kulutus on usein määritelty sekä nimellisesti nykyhinnoin että reaaliin verrattuna volyymimuutoksina, jolloin inflaatio otetaan huomioon.

Kulutusmenoihin vaikuttavat useat tekijät. Tulojen määrä ja rakenne (netto käytettävissä oleva tulo), verotus, korkotaso ja velkaantuneisuus, kuluttajaluottamus sekä omaisuuden arvo, kuten asuntojen hinnat. Säästäminen on vastinpari kulutukselle, ja säästämisaste kuvaa, kuinka suuri osa käytettävissä olevasta tulosta ei kuluteta.

Rahoitus- ja talouspolitiikalla on merkittävä rooli kulutusmenoihin. Kulutus muodostaa suurimman osan BKT:sta eksponentiaalisen menokehityksen kautta; BKT:n koostumus ratkaisee, kuinka herkästi talous reagoi suhdanne- ja rahamarkkinoiden muutoksiin. Kestävien menojen herkkyys korkotason ja odotusten muutoksille voi olla suurempi kuin lyhytaikaisten menojen.

Mittaus ja tilastointi: Suomessa kulutusmenot mitoitetaan tilastoviraston ja EU-tason tilastojen avulla. Kansantalouden tilinpidossa ne kuvaavat kotitalouksien lopullista kysyntää ja ovat saatavilla sekä nimellisin että reaali- ja volyymimuutoksin. Kansainväliset vertailut vaihtelevat maiden tilastointikäytännöistä ja rakenteista riippuen.