Kulutuskäyttäytymistä

Kulutuskäyttäytymistä käsittelee, miten yksilöt ja kotitaloudet hankkivat, käyttävät ja lopettavat tavaroita sekä palveluita. Se heijastelee arvoja, tarpeita ja taloudellisia mahdollisuuksia sekä sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutteita. Tutkimusalue kattaa sekä yksilötason valinnat että laajempia kulutustrendejä ja niiden ympäristö- sekä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Teoreettiset näkökulmat kulutuskäyttäytymiseen ulottuvat psykologiasta, taloustieteistä sekä sosiologiasta. Psykologia keskittyy motivationaalisiin tekijöihin, asenteisiin ja normeihin. Taloustiede korostaa rationaalisuutta, preferenssejä ja hintojen sekä tulojen vaikutusta päätöksiin. Sosiologia ja kulttuurintutkimus huomioivat ryhmänormit, identiteetin ja kulutuksen signaaliperäiset funktiot. Käyttäytymistieteet tuovat välineitä suunnitelmalliseen muutokseen, kuten käytännön päätöksenteon mallien ja käyttäytymisen muotoutumisen tutkimukseen.

Käyttäytymisen prosessi voidaan jäsentää kuluttajan päätöksentekoprosessiksi: tarpeen tunnistaminen, tiedon etsiminen, vaihtoehtojen arviointi, ostopäätös sekä jälkikäteen arviointi. Tutkimuksessa käytetään myös teoriaa suunnitellusta käyttäytymisestä sekä muita malleja, jotka selittävät muutos- ja sitoutumiskäyttäytymistä.

Mittaaminen ja datalähteet perustuvat kulutustutkimuksiin, ostokäyttäytymisen seuranta-, kysely- ja tilastotietoihin sekä ekologisen jalanjäljen arviointiin. Tekijöitä, jotka ohjaavat kulutusta, ovat tulot ja hinnat, arvolähtökohdat, sosiaaliset vaikutteet, markkinointi ja teknologian saatavuus sekä digitaalisten alustojen rooli.

Vaikutukset ja politiikka: kulutus vaikuttaa ympäristöön, jätteisiin ja resurssien käyttöön. Hallinnollisesti vastuu ilmenee kuluttajansuojassa, tuotetiedotuksessa, merkintöjen ja nudgingin kaltaisissa toimintamalleissa sekä verotuksessa ja tukipolitiikassa, jotka ohjaavat kestävän kulutuksen suuntaan.

Trendit: digitalisaatio ja verkkokauppa muokkaavat ostokäytäntöjä, kiertotalous ja jakamistalous korostuvat, ja vastuullinen kulutus sekä tuotantoketjujen läpinäkyvyys ovat entistä keskeisempiä.